Hieman hävettää. Meni niin perseelleen tän päivän syömiset. En tiedä, kehtaanko kirjoittaa tänne edes kuinka paljon söinkään. Enkä edes "välittänyt" tuosta lupauksestani, etten söisi enää kuuden jälkeen.

Tänään lähdettiin kahdeksan aikaan kohti Helsinkiä, koiranäyttelyä. Matkallani sinne söin kaksi leipää, jotain tummaa leipää, 182kcal siitä samantien sitten.
Koiranäyttelyssä tungin suuhuni kokonaisen suklaapatukan, 240kcal. Kun koiranäyttelystä oli selvitty, autossa vedin napaani 100g Geisha-suklaata ajankuluksi, 480kcal.
Sitten käytiin jäätelöllä. Otin mehujään (luojankiitos) 35kcal. Sitten päätin kastella kurkkuani ja ostin Pommac-pullon, 165kcal.
Sitten kun lähdimme Helsingistä, poikkesimme ABC:llä syömässä. Tässä vaiheessa mun kalorit on sitä luokkaa, ettei mun tarvitsisi enää syödä yhtään. No, minäpä ajattelin "nyt vähän syödä". Ja kello oli juuri 18:03, kun saavuimme sinne syömään. Lohkoperunoita. Wieninleike. Salaattia. Leipää. Ties kuinka monta kaloria. Lohkoperunoita, 150g/220kcal. Leike 255kcal. Salaatti, hmm.. Porkkanaraastetta ja jotain salaatin lehtiä... Paljon niistä tulee, semmonen salaattilautallinen? :o 50kcal. Kalorilaskurin mukaan siis nää kaikki. 500kcal ruisnapeista + kaksi muuta pientä sämpylää (omggg) 200kcal.
Noi syötyäni kävin hieman tutustumassa kyseisen ABC-huoltoaseman lavuaareihin. En mä hirveästi oksentanut, mutta vähän, että tuli hieman parempi olo. Okei joo, ei tullut parempaa oloa.

Ja jottei jäisi vahingossakaan kalorimäärä miksikään pieneksi, kotiin tultuamme avasin 500gramman karkkipussin ja söin siitä about 50g, ehkä jotain 150kcal. Ja mun kun piti olla syömättä.

Laskin Pommacin mukaan kaloreihin. Periaatteessa mun pitäisi siis laskea ne viisi lasia mehua, jotka join tuolla huoltoasemalla, mukaan kaloreiheni. Mutten jaksa. Itseäni mä vaan huijaan.

Nyt voisi laskea, mitä nuo roskat tekevät yhteensä 2332kcal. Ei sitten sen enempää.
Nyt tekis mieli mennä tuonne veeseen puolelle, mutta mitä se enää hyödyttää. Mitä se enää vittu hyödyttää kun kaikki saatanan kalorit on jo imeytyny.

Käytiin Kampissa. Olin tajuttoman ahdistunut. Kiertelin vaatekauppoja. Nyt kun mulla on rahaa, että VOISIN ostaa jotain... Kiertelen kauppoja sillä asenteella, ettei niissä ole vaatteita, mitkä mulle mahtuisivat. Kauppaan astellessani voin lyödä jopa vetoa, ettei koko putiikissa ole yhtään ainuttakaan riepua, mikä mun päälle mahtuisi. Siinä sitten itkua pidätellessä kiertelen ja katselen vaatteita, että onpas tossa hieno, muttei tommonen sovi tämmöselle vartalolle. Ja niin, eikä niitä kokoja ole.
Voin tuntea maan jalkojeni alla sortuvan. Töms töms töms, kaikki näkee ja KUULEE kuinka tämmöinen mammutti on uskaltautunut ihmisten ilmoille, vaikkei pitäisi. Olisi vain niin helpompaa jäädä sänkyyn makaamaan.

Kuinka tunsin, kuinka kaikki muut ihmiset nauroivat mun mahalleni. Raskausmahan omaava 15-vuotias tyttö tuolla lyllertää, viitoset syntyy pian!
En tiennyt, miten päin olisin, ettei mahani näyttäisi niin isolta. Näytän siltä, kuinka olisin nielaissut jumppapallon. Boing boing.
Olen oksettava.

Kävin Cyberissä. Ne KillerCat-vaatteet ovat niiden myyjien mukaan hieman normaalia pienempiä, että pitää ottaa yksi koko isompi, mitä normaalisti. (Näin sanoi myyjä Turussa kun ostin sitä korsettia)
(Se korsetti on kokoa XL. Hahhaaa, naurakaa, vittu naurakaa. Mäkin nauran.)
Siinä sitten kattelin, että voi voi voi. Mahtaisikohan tuo fleecetakki kokoa XXL mennä mulle. Siinä oikeasti pähkäilin että mahtaisikohan mennä vai ei. Soluttauduin sovituskoppiin kourassani hupparit kokoa XL ja XXL. Ajattelin yrittää kiskoa sitä pienempääkin vaatetta päälleni. Olin suunnattoman järkyttynyt, kun huomasin tuon suuremman koon olevan mulle aivan liian iso. XL:kin oli iso. L oli semmoinen normaali mimmoisia huppareita olen "tottunut" käyttämään. Kuitenkin jostain syystä purskahdin itkuun siellä sovituskopin uumenissa EXTRAEXTRALARGE hupparit nakkisormieni kynsissä.
Mitä turhaan minnekkään kaupungille menemään kun vaan aina pahottaa mielensä. Ei läskeillä tää elämä oo helppoa.

En tajua, mistä olen löytänyt vaatteita itelleni. Nyt kun menen kaupungille, en löydä mitään. En MITÄÄN. Viimeksi elokuun alussa ostin hupparin H&M:n poikien puolelta, kokoa 170. Ehhehehee. Kuka on vitun läski. Niin kuka...

En ymmärrä, miten kehtaan edes liikkua missään. Maha löllyy, löllyy. Yhhh. Kuvotan itteäni. Ja varmasti teitä kaikkia muita.

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkäänn
sä olit sopivasti lihava

Ne sinun muotosi kurvikkaat
saivat aikaan valtavan paineen
kun päällesi puskin
niin muu oli tuskin
yhtä tärkeää

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkäänn
sä olit sopivasti lihava

En edes tiedä miksi kiihottaa
mua yhtä pitkä kuin leveä nainen
jalat kuin pylväät ja rinnatkin ylväät
joista kiinni saa

Se nainen unissani liihottaa
se lähes sadan kilon keijukainen
Muodokas kyllä, kun ei vaatteita yllä
ole ollenkaan

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkäänn
sä olit sopivasti lihava

Joo, kidutan itseäni Leevi and the Leavingsin biisillä Sopivasti lihava.

Oon kuvottava.
Kuvottava.
Vastenmielinen.
Oksettava.

// En tiedä uskallanko mennä huomenna vaa'alle. Nyt paino on pitkästä aikaa... vähemmän mitä muutamaan kuukauteen. *8,6kg... Huomenna paino on tod. näköisesti *2,6kg (+4kg siis) Ohhoh.
Vituttaa. Ehkä vedän pään täyteen niitä pilsuja ja nukun koko huomisen päivän. Olisin sitten ainakin SYÖMÄTTÄ. Ei hullumpi idea.

PS. Mistä johtuu, että Hanna yrittää viedä kaikki mun kaverit. Ensin V:n ja nyt kun oltiin NRJ-konsertissa (ihme kyllä, en ahdistunut siitä väkijoukosta niin paljoa, mitä olin luullut.) niin se pyysi I:n numeroa ja niin kovasti mielisteli I:tä. Hohho. Kivat vaan sille Hannalle. Perkele.