Mä en ole jaksanut miettiä syömisiäni. Ahdistaa liikaa. Vai ahdistaako? En tiedä. En vain ole saanut katsottua syömisteni perään. Tää on inhottavaa.

Tänään olen syönyt kaksi suklaapatukkaa 240kcal + 240kcal. Kaksi patongin puolikasta. Tikkareita. Makaronilaatikkoa. Mukava määrä. Todellakin. En jaksa laskea kaloreita. En vaan jaksa.
Tästä ei tule yhtään mitään.

Mutta kuitenkin päätin, että sitten kun sinne osastolle menen, siellä aion oikeasti laihduttaa. Siellä ei juurikaan liikuntaa saa (ellei sitten oma-aloitteisesti jumppaa tai lähde kävelylle, mut aluksi niitä ulkoilulupia ei edes ole..), mutta ruokailuissa voi vaikuttaa. Aion syödä mahdollisimman vähän. Pärjään vähemmälläkin ruualla. Oikeasti.

Olen järkyttävä ihrakasa. Siltikään en tee itselleni mitään.

Ketipinorit alkaa vaikuttaa jo. Silmät alkavat painua kiinni.

Huomenna on hammaslääkäri. Tiedän, että hampaani ovat aivan keltaiset, kiille huono, liikaa reikiä (4 näkyvää reikää, jos vaan reiäksi tunnistama kohta hampaassa oikeesti on reikä), en pese hampaitani kun kerran päivässä, kaiken lisäksi oksentelen. Nojuu. En ole oksentanut.. pariin päivään?

Eijaksajaksajaksaei.

Huomenna en mene kouluun. Luen vaan kotona biologiaa.

Voisin tehdä joku päivä jotain normaalia yksikseni. Käydä esim. kirjastossa.