Joomoi. Mun olisi pitänyt lukea kemiaa. Mut mä puuhastelin uuden blogin kanssa. Jäyjäy. Joo, en ole jättämässä tätä blogia, en suinkaan. Mutta se on vähän... erilainen kuin tämä. Ei näin paljon tekstiä, ei todellakaan, valokuvia vaan enimmäkseen.

Että joo. Nyt menee kemian koe varmasti perseelleen. Mut. Mua ei vois suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa.

Lääkäri soitti osastolta. Ei tietoa, milloin pääsen sinne. Siellä on kuulemma edelleen ihan täyttä. Great. Helvetin hienoa. Täytyy tässä nyt sitten yrittää elellä ja olella.

Mun personal jesus (hoitava lääkärini) oli kuulemma eilen sanonut mun äidilleni, että he eivät kannata osastohoitoa, mutta menen sinne nyt, kun kerta sieltä ollaan niin sanottu. Ja että kuulemma sitten kun pääsen sieltä, mulla alkaa jälleen taas menemään yhtä paskasti kun nytkin. Vou, kiitos tästäkin tiedosta! Saman tien voisin vetää hengen itseltäni, jos kerta koko elämäni tulee olemaan tällaista helvetin paskassa tarpomista.

Ja päivän piilovittuilut tarjosi tänään ihana mielialataitoryhmän vetäjä, kiitokset hänelle. On todella mukava kuulla omasta painosta muilta ihmisiltä, varsinkin tuolla polilla! Kiitos hyvästä fiiliksestä sillekin ... hoitajalle. (Jos olisin halunnut olla ilkeä, olisin korvannut tuon hoitaja-sanan esim. sanalla "lehmä", "ämmä", "idiootti", "kusipää" tai joku muu vastaava kaunis ilmaisu.)

Joomoi, nyt kemiaa. Toivottakaa mulle onnea, että selviän huomisesta päivästä. Voisin mennäkin tästä suihkuun ja varmuuden vuoksi jättää sen kemian lukemisen mahdollisimman myöhään, taatakseni hyvän koetuloksen.