Tänään kävin suihkussa ja pesin hiukset. Puin vaatteet päälle. Pistin farkut jalkaan, vaikka olin aivan varma, etteivät ne mene päälle. Viimeksi farkut olivat jalassa maanantaina, jolloin painoin kilon verran enemmän, mitä tänä aamuna. Onko tänä aamuna yhteen vai erikseen? Ärh, yhdyssanat hallussa jne.
Olin M:n kanssa. Virkistävää nähdä muitakin ihmisiä. Sain jopa siivottua. Sain jopa ajaltua tulevaisuuttani. Vielä viime keskiviikkona olin järkyttävän ahdistunut polilla ollessani, kun hoitajani mainitsi, että perjantaina mulla on (oli siis) aika sinne taas. Ahdistuin siitä. Nyt jopa pystyn ajattelemaan sellaisia asioita kuten lukio. Lukioon hakeminen on vasta neljän kuukauden päästä ja silti jopa pystyn ajattelemaan sitä. Aikaisemminkin pystynyt joo, mutta vertaa siihen, että muutama päivä takaperin olin vielä ahdistunut siitä, että miten selviän tästä päivästä. Kuinka jokainen sekunti tuntuu, että kuolen, toivon, että kuolen. Tiedän kuolevani. Kuitenkin kello käy ja silti olen edelleen elossa.
Tänään.. söin.
-tikkareita 300kcal
-jugurtti 127,5kcal
-sämpylä 200kcal
-irtokarkkia 300g eli 900kcal
yht. 1527,5kcal
Great. Uskallanko vaa'alle huomenna. Uskallanko.
Mun olisi pitänyt kirjoittaa huomiseksi hoitajalleni kirje. Mut en saanut aikaiseksi. Surkeaa. En saa edes kirjoitettua enää.
Ja niin, vastaan kommentteihin huomenna. Anteeksi, en jaksa tänään. Ja pitäisi mennä nukkumaankin kohta puoliin.
Haha, dataan salaa vessassa. Säälittävää.
Huoh. Ajattelin, että jos pariksi tunniksi raahautuisin tiistaina kouluun. Pelottaa jo valmiiksi. Pelottaa oikeasti. Keskiviikkoakin mietin, jos silloinkin menisin. Pakko mun on uskaltautua. Ei tässä muu auta.
Ei tässä muu auta kuin vaan jaksaa. Vaikka tuntuu kuinka pahalta.
Pahoittelen kirjoitukseni surkeaa laatua. Ajatus ei oikein enää tähän aikaa kulje. Kurjuuksien kurjuus.
sunnuntai, 9. marraskuu 2008
Kommentit