Ahdistaa, oksettaa, kuvottaa. Ihan hirveästi. En jaksa kirjoittaa.
Sanat eivät pysty tällä hetkellä kuvailemaan tätä hirveää pahaa oloa.

Lauantai-illalla itkin, että miten mulle voidaan tehdä näin. (Katselin valokuvia ja mietin lapsuuttani ja isääni. Heha)
Sunnuntai-illalla itkin, että miten voin tehdä näin muille. (Musta tuntuu, että olen kamala ihminen aivan kaikille.)
Ja että miten voin tehdä tän itselleni. (Hehhe, ketipinorin nelinkertanen annostus yhdelle illalle. Sitä ennen vietin laatuaikaa yhden aikaan yöllä vessapytyn kanssa. Oksentaminen ennen ollut niin kamalaa. Se oli taas niitä hetkiä, jolloin kuvotan itseäni niin paljon, ettei mitään rajaa.)

Äsken vedin 400g:n Jumbo Remix-pussin, good for me. Ja oksensin. Viilsin. Hehhee. Joulusta saattaa tulla mulle vähän liiankin punainen.
Ahdistaa niin kamalasti.

Että mä sitten inhoan joulua.
Mä en voi mitään muuta inhota niin paljoin kun joulua.
Joulu on kamalinta mitä tiedän.

Olisipa tää jo ohitse.

Eilen en päässyt oksentamaan, mutta kävin juoksemassa. Ihme kyllä jaksoin juosta jopa kilsan putkeen. Ihme ihme ihme. Suuri saavutus tällaselta lihavalta köntykseltä.