J:n kanssa nyt juttelen. Eli todennäköisesti istun koko päivän koneella. Todella lupaavaa.

Piti kirjoittaa jotain.
Ystävältäni S:ltä tuli viesti, hänen ystävänsä on kuollut.
S, hän on saanut kokea niin paljon kaikkea.
Isä kuoli.
Tyttöystävä jätti.
Ystävä kuoli.
Omat itsemurhayritykset.
Nyt kuoli toinen ystävä.
Järkyttävää.
Hän on valtavan sitkeä ja vahva ihminen.
Hieno ihminen.
Rakas ihminen.

Sattuu päähän.
Hengitys ei tunnu kulkevan.
Taas joutuu näin lähelle kuolemaa.
Tää on ihan hirveetä.
Pahinta on, että ystäväni asuu monen sadan kilometrin päässä, en konkreettisesti pysty olemaan hänen tukenaan.
Ja nyt tuntuu, etten muutenkaan osaa sanoa hänelle mitään.
Tuntuu todella pahalta.
Hirveältä.

"Kuolema olisi mullekin paljon parempi vaihtoehto. Ensin isä ja sitten kaksi läheistä ystävää. Milloin minä?"
Älä, rakas ystäväni, älä.
Rakastan sinua. Sinä tiedät sen.
Et voi jättää minua tänne yksin.
Kylmään, pahaan maailmaan. Et sinä saa lähteä.
Sinä tiedät, etten minä pärjää yksin.

Tuntuu.. kauhealta.