En halua mennä nukkumaan. Aamulla on niin vittumaista herätä, kun tuntuu, ettei olisi nukkunut lainkaan. Huomenna yhdeksäksi. Kolmeen asti. Väsyttää liikaa. En jaksaisi mennä kouluun. Elämä on liian raskasta, henkisesti että fyysisesti. Painosta ei ole tietoakaan, mutta tiedän, että se on ihan liikaa. Mun pitäisi syödä 700kcal per päivä, lakata juomasta Juisseja ja Jääteitä, joissa on ihan helvetilliset määrät kaloreita, enkä edes vaivaudu laskemaan sokerilitkujen kalorimääriä.

En myöskään jaksa tehdä vatsalihaksia. En jaksa nähdä vaivaa laihtuakseni. En vaan millään jaksa. Huono tekosyy. Jos olisin laihempi, jaksaisin paremmin. Ihan kaikkea. Olen ihan varma siitä.

Tuntuu, etten jaksa mitään. Olen iso mammutti, jonka jalkojen alla maa tömisee kuin maanjäristyksen jäljiltä. Vaatteet tuntuvat pieniltä. Vaaka näyttää liian suuria lukuja ja itsetunto on tallaantunut liian moneen otteeseen paskaksi muiden, kauniiden ja laihojen ihmisten kenkien alle.

Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä laihtuisin. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä en söisi. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä oksentaisin jokaikisen suupalan ulos. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, kävisin vaa'alla. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä mittaisin mittani joka viikko. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, en söisi mitään herkkuja. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä urheilisin ja liikkuisin enempi. Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, mä en söisi näin paljon. Se on totuus.
Jos mä oikeasti haluaisin laihtua, tekisin töitä laihtuakseni.
En laihdu, koska en tee tarpeeksi töitä. Koska en tarpeeksi tahdo laihtua.

Saamattomuus vaivaa. Ihan kaikessa. En jaksa tehdä läksyjäni. En jaksa lukea koulujuttuja. En jaksa siivota huonettani. En jaksa nostaa vaatteitani lattialta kaappiin. En jaksa viedä lasejani pöydältä alas astianpesukoneeseen. En jaksa pedata sänkyäni. En jaksa suoristaa lakanoita, en jaksa suoristaa patjaa. En jaksa tedä mitään.
Jaksanpas. Jaksan syödä ja olla koneella. Helvetin hyvin menee.

Masentaa taas vaihteeksi. Koulussa olo on yhtähelvettiä. Tunnen olevani se isoin ja lihavin, sehän mä olen. Se läski, jota tuijotetaan ja josta ei pidetä.
Se läski, joka ei kehtaa istua, koska sen läskit tursuu muuten ällöttävästi. Se läski, joka häpeää itseään ylikaiken. Kuolis pois, se läski.