En tiedä mistä nämä voimat aina revin. Jostain syystä nyt mulla tuntuu menevän paremmin. Ehkä sen takia, että olen haaveillut. Haaveillut vaihteeksi taas enemmän kuin pitkiin aikoihin. Haaveillut koko yön niin paljon, että aamulla pää ihan sattuu.
Haaveillut omasta asunnosta, jonka sisustaisin itseni näköiseksi ja jossa saisin rauhassa olla, hyvästä lukiosta ja täydellisesti onnistuneista opinnoista, kympin täyttämästä todistuksesta ja kaikesta sellaisesta. Jotenkin kuvittelen, että pystyisin saavuttamaan haaveeni, mutta jotenkin taas pitäisi saada itseni revittyä sieltä haavemaailmasta pois. Helppohan sitä on vaan haaveilla ja kuvitella, että sitä joskus oikeasti menestyisi elämässä ja sitten kun sitä havahtuu, niin koko maailma romahtaa jalkojen alla.

Mutta kaippa tämä on hienoa, että voin näinkin hyvin ilman mitään pillereitä. Ahdistuslääkkeitä syön, mutta ne eivät mitään ole auttaneet. Nukun paremmin, vaikka vielä edelleenkin näen satunnaisesti jotain hirvittävän ahdistavia unia ja painajaisia.

Olen jopa ihan toiveikas painoni suhteen. En ole enää miettinyt vessan pyttyyn hukuttautumista, vaikka paino on mitä on. Ehkä se tosin johtuu siitä, että paino on laskusuunnassa tällähetkellä, vaikka se niin paljon onkin.
En tiedä toimivatko ne pillerit oikeasti, mutta enää ei tee mieli suklaata eikä jäätelöä.
Ehkä tuo mielitekojen vähentyminen johtuu muuttuneesta ajatusmaailmastani (mulle joskus tuli aika pitkiäkin jaksoja, kun mun ei tehnyt kertakaikkiaan mitään mieli, koska koin itseni niin lihavaksi. Mutta nykyään tuommoisia ei jaksoja ei ole. Joskus ne saattoivat kestää jopa pari viikkoa, nykyään en pysty edes päivää olemaan syömättä.)

Tänään olen syönyt karjalanpiirakan ja kaksi sämpylää. (454kcal) Ja tarkoitus olisi, että tuossa sitten olisi ne tämän päivän syömingit jo, et enempää ei tarttis tulla yhtään.

Tänään myöskin siivoan huoneeni. Pakko saada toi kaatopaikka siivottua.
Ajattelin myöskin, että pitäisi lukea kokeisiin. Jos meinaan tahdon englannin nostaa ysiin, pitäisi jotain lukeakin.