Nukuin ihan helvetin huonosti. Heräilin ja pyörin sängyssä ties kuinka monta kertaa. Pää särki ja olo oli ihan helvetillinen, tuntui, että kohta pyörryn. Nyt tuli hieman parempi olo, kun kävin koiran kanssa kävelyllä tuolla kaatosateessa. Kerrankin voin sanoa, että kyllä se raitis ilma paransi oloa.

Hyvin ristiriitaista samaan aikaan suunnitella omaa tulevaisuutta ja omaa kuolemaa. Hyvin ristiriitaista. Toisaalta mulla on suuren suuri halu sisälläni elää. Elää ja näyttää kaikille helvetin paskoille, mihin mä pystyn. Mennä ja loistaa. Näyttää muille, että selvisin.
Jotenkin myöskin kuvittelen, että kun tästä kaikesta paskasta olen selvinnyt, olisin paljon vahvempi ja fiksumpi mitä monet muut. En tiedä, onko se oikeasti niin. Mutta siitä voin olla varma, että sitten jos joskus tästä selviän, arvostan elämää paljon enemmän mitä monet muut.

Mulla on tulevaisuuden suunnitelmia. Mä tiedän, millainen haluan olla, miten haluan elää ja mitä haluan elämältäni. Mutta tässä taas yksi ristiriita. En kestä tämän hetkistä minääni. En kertakaikkisesti vaan kestä. Koen itseni todella vastenmieliseksi ja kamalaksi ihmiseksi ja tunnen ansaitsevani kuolla. Tunnen ansaitsevani kaiken paskan niskaani.

Juttelin äidin kanssa eilen illalla. Puhuin ahdistuksestani ja peloistani. Äiti lupasi soittaa lääkärille. En tiedä soittiko se tänään, mutta ei sillä nyt niin kova kiire ole.
Äiti sanoi, että hän on huomannut mun muuttuvan. Järkevämmäksi kuulemma. Käyttäytymiseni ja ajatusmaailmani ovat kuulemma muuttuneet. "Miten mun ajatusmaailmani on muuttunut?" "No, en osaa sitä selittää... Mutta ajattelet enemmän niin kuin aikuiset ihmiset ajattelevat." Jostain syystä tuntui todella hyvältä kuulla äidiltä, että olen kasvanut henkisesti.
(Vaikkakin kirjotusteni perusteella saattaisi ajatella, että vaikka ikää oikeasti onkin 15 vuotta, henkinen ikä roikkuisi siinä 5-6 -vuotiaan tasolla :P)

Ja nyt jotain tulevaisuuteen liittyvää lisää:

Aion ostaa tällaisen järjestelmäkameran sitten kun vaan taloudellinen tilanne on hieman parempi. Enää puuttuu 150 euroa, niin toi olis mun. Tai periaatteessa 50-100 euroa, mutta koska sinne laivalle menee rahaa, niin 150 euroa.
Olen katsellut koiravalokuvassivustoja ja aloin haaveilemaan. Haaveilemaan omasta yrityksestä. Tai no, toiminimestä. Voisin perustaa omat kotisivut ja kuvailla koiria ja muitakin eläimiä ja saada siitä rahaa. Se voisi olla harrastuksen ohella myös tällainen pieni tulonlähde.
Se olisi niin upeeta.

Tulevaisuuden ammattikin on alkanut tulla varmemmaksi. Ensin menen lukioon. Jollen jää luokalleni ja jollei tapahdu mitään muuta dramaattista, valmistun vuonna 2011. Ja sitten suuntaan ammattikorkeakouluun lukemaan toimintaterapeutiksi ja kyseinen koulutus kestää 3,5 vuotta. Eli valmistuisin toimintaterapeutiksi joskus vuosina 2014-2015. Silloin olisin siis n. 22 vuotias. Sitten hankkiutuisin töihin, toimintaterapeutiksi työskentelemään nuorten pariin. Riippuen silloisesta tilanteesta voisin myöskin sitten toimintaterapeutin työt aloitettuani alkaa lukemaan yliopistossa psykologiaa (kestää n. 6,5 vuotta muistaakseni) ja sitten valmistua psykologiksi ja toimia myöskin psykologin hommissa.
Toisaalta psykologin hommat kiinnostaisivat ennemmän sen takia, että psykologeilla on parempi palkka, mutta toisaalta toimintaterapeutiksi valmistuisi paljon nopeammin.

Mutta tiedän, että mulla on niin helvetisti tekemistä, että pääsen tästä kaikesta paskasta eroon.

PS. Jes, tänään tuli se Huuto.netistä ostamani psykologian kirja! :---)


// kyllä. kirjotuksen laatu huomattavasti erilainen (parempiko?) kun en jaksa jauhaa paskaa syömisistäni.