Nukuin ihan helvetin huonosti. Heräilin ja pyörin sängyssä ties kuinka
monta kertaa. Pää särki ja olo oli ihan helvetillinen, tuntui, että
kohta pyörryn. Nyt tuli hieman parempi olo, kun kävin koiran kanssa
kävelyllä tuolla kaatosateessa. Kerrankin voin sanoa, että kyllä se
raitis ilma paransi oloa.
Hyvin ristiriitaista samaan aikaan
suunnitella omaa tulevaisuutta ja omaa kuolemaa. Hyvin ristiriitaista.
Toisaalta mulla on suuren suuri halu sisälläni elää. Elää ja näyttää
kaikille helvetin paskoille, mihin mä pystyn. Mennä ja loistaa. Näyttää
muille, että selvisin.
Jotenkin myöskin kuvittelen, että kun tästä
kaikesta paskasta olen selvinnyt, olisin paljon vahvempi ja fiksumpi
mitä monet muut. En tiedä, onko se oikeasti niin. Mutta siitä voin olla
varma, että sitten jos joskus tästä selviän, arvostan elämää paljon
enemmän mitä monet muut.
Mulla on tulevaisuuden suunnitelmia. Mä
tiedän, millainen haluan olla, miten haluan elää ja mitä haluan
elämältäni. Mutta tässä taas yksi ristiriita. En kestä tämän hetkistä
minääni. En kertakaikkisesti vaan kestä. Koen itseni todella
vastenmieliseksi ja kamalaksi ihmiseksi ja tunnen ansaitsevani kuolla.
Tunnen ansaitsevani kaiken paskan niskaani.
Juttelin äidin
kanssa eilen illalla. Puhuin ahdistuksestani ja peloistani. Äiti lupasi
soittaa lääkärille. En tiedä soittiko se tänään, mutta ei sillä nyt
niin kova kiire ole.
Äiti sanoi, että hän on huomannut mun
muuttuvan. Järkevämmäksi kuulemma. Käyttäytymiseni ja ajatusmaailmani
ovat kuulemma muuttuneet. "Miten mun ajatusmaailmani on muuttunut?"
"No, en osaa sitä selittää... Mutta ajattelet enemmän niin kuin
aikuiset ihmiset ajattelevat." Jostain syystä tuntui todella hyvältä
kuulla äidiltä, että olen kasvanut henkisesti.
(Vaikkakin
kirjotusteni perusteella saattaisi ajatella, että vaikka ikää oikeasti
onkin 15 vuotta, henkinen ikä roikkuisi siinä 5-6 -vuotiaan tasolla :P)
Ja nyt jotain tulevaisuuteen liittyvää lisää:
Aion ostaa tällaisen järjestelmäkameran
sitten kun vaan taloudellinen tilanne on hieman parempi. Enää puuttuu
150 euroa, niin toi olis mun. Tai periaatteessa 50-100 euroa, mutta
koska sinne laivalle menee rahaa, niin 150 euroa.
Olen katsellut
koiravalokuvassivustoja ja aloin haaveilemaan. Haaveilemaan omasta
yrityksestä. Tai no, toiminimestä. Voisin perustaa omat kotisivut ja
kuvailla koiria ja muitakin eläimiä ja saada siitä rahaa. Se voisi olla
harrastuksen ohella myös tällainen pieni tulonlähde.
Se olisi niin upeeta.
Tulevaisuuden
ammattikin on alkanut tulla varmemmaksi. Ensin menen lukioon. Jollen
jää luokalleni ja jollei tapahdu mitään muuta dramaattista, valmistun
vuonna 2011. Ja sitten suuntaan ammattikorkeakouluun lukemaan
toimintaterapeutiksi ja kyseinen koulutus kestää 3,5 vuotta. Eli
valmistuisin toimintaterapeutiksi joskus vuosina 2014-2015. Silloin
olisin siis n. 22 vuotias. Sitten hankkiutuisin töihin,
toimintaterapeutiksi työskentelemään nuorten pariin. Riippuen
silloisesta tilanteesta voisin myöskin sitten toimintaterapeutin työt
aloitettuani alkaa lukemaan yliopistossa psykologiaa (kestää n. 6,5
vuotta muistaakseni) ja sitten valmistua psykologiksi ja toimia myöskin
psykologin hommissa.
Toisaalta psykologin hommat kiinnostaisivat
ennemmän sen takia, että psykologeilla on parempi palkka, mutta
toisaalta toimintaterapeutiksi valmistuisi paljon nopeammin.
Mutta tiedän, että mulla on niin helvetisti tekemistä, että pääsen tästä kaikesta paskasta eroon.
PS. Jes, tänään tuli se Huuto.netistä ostamani psykologian kirja! :---)
// kyllä. kirjotuksen laatu huomattavasti erilainen (parempiko?) kun en jaksa jauhaa paskaa syömisistäni.
torstai, 16. lokakuu 2008
Kommentit