Ja paskat.
Nyt en edes enää muista mitä minun alunperin piti tänne tulla vuodattamaan. Helvetin hyvin menee taas vaihteeksi.
Tein tuttavuutta lavuaarin kanssa, taas vaihteeksi, oksentamisen merkeissä. Nyt olen taas ties kuinka kauan aivan turvonnut ja kamalan näköinen, joka taas saa mut tuntemaan itseni järkyttäväksi --> paha olla, syön ja oksennan taas ja sitten taas tunnen itseni hirveäksi.
Tunnen itseni taas ihan älyttömän yksinäiseksi.
Mun olisi pitänyt ottaa sitä melatoniinia jo yhdeksän - kymmenen aikaan, mutta taas venähtänyt. Ihan mahdotonta yrittää mennä edes vähän aikaisemmin nukkumaan. Helvetti sentään.
Jotenkin noitten lääkkeitten ottaminen.. Jotenkin se ahdistaa.
Pistetään mun pää sekaisin ("kuntoon") lääkkeillä. Luodaan lääkkeillä mulle mielikuva, että kaikki on hyvin, kaikki on perkele hyvin, vaikkei ole! Luodaan kuva, että mulla on asiat hyvin ja että päästään yhdestä taas eroon. Hoidettu ja täts it. Pillereitä naamaan vaan niin kaikki sujuu. Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa! Luodaan musta tunteeton robotti lääkkeillä. Joka toimii ja tekee, ajatteleekin ehkä. Muttei silti tajua maailmasta mitään, lääkkeiden vaikutuksesta vaan aattelee kaiken olevan oikein ja hyvin.
Ja siinä se.
"Sun ei tarvitse enää kärsiä. Sulle saadaan apua." Kärsiä. Perkele, KÄRSIÄ! Kärsiminen. Ihminen sidottu tuoliin ja vasaralla hakataan sormia irti yksi kerrallaan. Silloin perkele ihminen kärsii.
"Sä olet sitkeä tyttö. Todella sitkeä. Liian sitkeä." Aivan niin! Suoraan sanovat mulle, että olen liian sitkeä, kuolisin helvetti pois, ettei kenenkään tarvis tätä "sitkeetä paskaa" enää koskaan katella. Helvetti, että vituttaa ne saatanan lehmät siellä nuorten psykiatrisella.
Olen paskanen tahra juhlavaatteessa. Epätoivottu. Inhottu. Ällöksytty.
Sitkeä tahra, joka ei lähde pois, vaikka kuinka pesisi ja pesisi.
Yhdeltä tutulta sain sähköpostia.
Aiheena "Miksi?"
Miksi? Minkä takia?
...
Kyllä, juu, joo..
...
Oikein mukavaa..
:(
Aivan niin. Pistin välit poikki sanomatta mitään.
Pyytämättä anteeksi.
Sanomatta sanaakaan.
Pahus, kun en itsekään tiedä.
Tunsin itseni niin tyhmäksi.
Idiootiksi.
Hän ei tehnyt mulle mitään, siinä se ehkä olikin.
Tunsin itseni niin huonoksi. Se oli täydellinen kaveri siinä vierellä ja mä vain huono kaveri.
Se asuu kaukana, monen monen sadan kilometrin päässä. Koskaan olla nähty.
Puhelimessa puhuttu monesti, kirjeitä lähetetty, sähköposteja lähetetty, pidetty yhteisiä kotisivuja, juteltu älyttömästi mesessä.. Ja kaikkea....
Kyllä, juu, joo..
...
Oikein mukavaa..
:(
Aivan niin. Pistin välit poikki sanomatta mitään.
Pyytämättä anteeksi.
Sanomatta sanaakaan.
Pahus, kun en itsekään tiedä.
Tunsin itseni niin tyhmäksi.
Idiootiksi.
Hän ei tehnyt mulle mitään, siinä se ehkä olikin.
Tunsin itseni niin huonoksi. Se oli täydellinen kaveri siinä vierellä ja mä vain huono kaveri.
Se asuu kaukana, monen monen sadan kilometrin päässä. Koskaan olla nähty.
Tunsin niin epäonnistuvani siinä ystävyyssuhteessa.
Eikä se ollut kaverini vika, vaan minun.
Minun vikani, etten osaa olla niinkuin pitäisi.
Rikon ihmisiä.
Ihmisten ei pitäisi olla kavereitani.
Minusta ei ole kuin haittaa.
Haittaa ihan kaikille.
Äitini kuluu loppuun mun jutuista.
Veljeni kärsivät, kun vaan muhun ja mun ongelmiin keskitytään.
Kaverit kuluvat loppuun, vittuuntuvat.
Väsyvät.
Olisi parempi vain kuolla.
J (22:40):
mulla on vaan kaikkee muuta tässä : D
Tunnen itseni idiootiksi.
Kaikkea muuta.
Kaikilla on kaikkea muuta.
Vitut kukaan oikeasti mitään välitä.
Anteeksi angstinen ja vittuuntunut kirjoitukseni.
Painun viiltelemään ranteeni ja jalkani auki.
Anteeksi.
Ei pitäisi päästä koneelle tällaisessa mielentilassa.
Placebo - Pure Morning
A friend in need's a friend indeed,
A friend with weed is better;
A friend with breasts and all the rest,
A friend who's dressed in leather.
A friend in need's a friend indeed,
A friend who'll tease is better;
Our thoughts compressed which makes us blessed,
And makes for stormy weather.
A friend in need's a friend indeed,
My Japanese is better;
And when she's pressed she will undress,
And then she's boxing clever.
A friend in need's a friend indeed,
A friend who bleeds is better;
My friend confessed she passed the test,
And we will never sever.
Days, dawn and...
Skin's, crawling...
Days, dawn and...
Skin's, crawling.
Days, dawn and...
Skin's, crawling...
Days, dawn and...
Skin's, crawling.
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning.
A friend in need's a friend indeed,
A friend who'll tease is better;
Our thoughts compressed which makes us blessed,
And makes for stormy weather.
A friend in need's a friend indeed,
A friend who'll bleed is better;
My friend confessed she passed the test,
And we will never sever.
Days, dawn and...
Skin's, crawling...
Days, dawn and...
Skin's, crawling.
Days, dawn and...
Skin's, crawling...
Days, dawn and...
Skin's, crawling.
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning.
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning...
Pure, morning.
A friend in need's a friend indeed,
My Japanese is better;
And when she's pressed she will undress,
Then she's boxing clever.
A friend in need's a friend indeed,
A friend with weed is better;
A friend with breasts and all the rest,
A friend who's dressed in leather.
Kommentit