Eilen tuli syötyä ainakin 2000kcal:n edestä, joten tänään sitten on ehdottomasti oltava vähemmällä syömisellä. Ulkona on tavattoman kaunis ilma ja pitäisi siis liikkua ja olla ulkona eikä istua kotona syömässä ja dataamassa. Elämä lipuu ohitse, kun mä vaan dataan, syön ja voivottelen painoani ja lihomisiani.

Joskus olen tullut jopa miettineeksi, että miksi ihmeessä edes laihdutan? Miksen voisi vain yrittää hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? Miksen voisi tyytyä tähän? Miksen voisi edes yrittää hyväksyä itseni? Ehkä siksi, koska mulla on vakaa uskomus, että sitten kun laihdun, mieleni virkistyy ja alan voimaan paremmin. Mutta äiti ja jotkut sieltä osastolta ovat sitä mieltä, että vasta sitten kun olen "parantunut" masennuksesta, pystyn laihduttamaan. Olen ollut masentunut monta vuotta ja silti olen ennen pystynyt laihduttamaan.. Miksen siis nytkin? Enkä usko, että voisin olla iloinen ollessani näin lihava. Psykalle noin sanoessani hän totesi minulle "monet lihavat ihmiset ovat iloisia" Se tuntui niin saatanan kurjalta. Läskit on lepposia ja näin pois päin. Kaikille tulee varmasti tietynlainen mielikuva tuosta. Mutta kun, mä en tahdo, että mun ulkonäöstä huomautellaan tai saan jatkuvasti miettiä, että miltä nämä vaatteet nyt näyttävät, näyttääköhän maha ihan hirvittävän "raskaana-olevalta" ja tursuukohan läskit farkkujen vyötäröltä ällöttävästi ulos. En vain pääse näistä mielikuvista ja ajatuksistani eroon. En halua, että mua kiusataan. Mua on kiusattu painoni takia ja satunnaista kommenttia kuulee vielä silloin tällöin. Laihduttuani viime keväänä, kiusaaminen loppui. Se oli ihan kummallista. Ja nyt pelkään, että jos vielä lihon ja lihon, minua aletaan uudelleen kiusaamaan. Ihmiset ovat niin saatanan pirullisia.

Ja haluaisin, että voisin edes joskus mennä kauppaan ja löytää vaatteita, jotka eivät ole isointa kokoa, niinkuin esim. housuissa saan ottaa aina Seppälässä (H&M:n farkut eivät edes mene mulle päälle, kiitos perseeni ja reisieni) koon 42. Siis nuorten puolelta.. Mutta kyllä mulla on nyt yhdet 40 kokoakin olevat farkut ja ne ovat kieltämättä hieman tiukat. H&M:stä kyllä ostin yksi päivä itselleni pellavacaprit (jotka eivät veny niinkuin stretsifarkut!), jotka ovat kokoa 40. Nyt ne menevät jo päälle paremmin. Katsotaan ensi viikonloppuna, josko ne menisivät jo sen verran hyvin päälle, että voisin oikeasti alkaa pitämään niitä.
Nyt kun ne ovat sen verran tiukan näköiset reisistä ja takapuolesta, että en tahdo pitää niitä.. Mutta se oli oikeastaan ihme, että edes menivät päälle.. Ja nyt jopa niinkin hyvin, että enää vähän kiinteydyttävä, että menevät täydellisesti päälle!

Iidan kanssa mennään tänään mätsäriin kahdeltatoista. Rahan haaskausta, mutta Iidan kanssa sinne on ihan kiva mennä. Ja siinä kuluu aikaa. Eikä tule syötyä. Sieltä en meinaa ostaa yhtään mitään enkä mitään aio suuhuni pistää. En edes Iidan läheisyydessä tosin kehtaisi.
Ja sitten haluan käydä ostamassa itselleni uuden hupparin. Motivaatiota laihduttamiseen. Kesäloma alkaa ihan tajuttoman pian, enkä tahdo olla näin lihava oO
En ole jaksanut tehdä vatsalihaksia saati jumpata mitenkään muuten. En ole vain jaksanut. Eilen oli niin ahdistava ja paska olo, että ei siitä tullut yhtään mitään. Eikä siellä osastolla saa aikaseksi mitään vatsalihaksia tehdä, se osaston vessan lattia ei oikein houkuttele tekemään mitään vatsalihaksia ja valitettavasti jaan huoneeni yhden toisen tytön kanssa, jonka läsnäollessa en kehtaa todellakaan mitään vatsoja tehdä.
Siellä tosin voisin mennä lenkille. Ihan juoksemaan juoksemaan. Kukaan mua ei siellä tunnistaisi. Jos vain saisi aikaiseksi. Helvetti.

Ahdistaa.

EDIT KLO 10:54//
Selasin ja luin vanhoja postauksiani. Olin listannut paljolti, mitä olen syönyt. Jessus, ei mikään ihme, että olen lihonut lähes 10kg. Ei mikään ihme, kun noin paljon olen herkkuja syönyt.
Mulle tuli todella huono olo. Tekisi mieli oksentaa. Mitä kaikkea olenkaan suuhuni änkenyt ja mikä kaikki onkaan rasvaksi vyötärölleni imeytynyt. Korvapuusteja, Geisha-karkkeja, myslipatukoita, suklaata, suklaapatukoita, jäätelöjä. Huh-huh.
Muuten.. Asia, joka mua on monesti mietittänyt.. Sitten kun ihmiselle tulee nälkä, onko se polttanut kaikki syömänsä kalorit? Niinkuin esim. olisin syönyt kaksi tuntia sitten vaikkapa leivän ja nyt olisi nälkä, olisinko silloin sitten kuluttanut sen leivän?
Vaikka olisi nälkä, ei se tarkoita sitä, että pitäisi syödä. Tuo pitäisi muistaa.