Nukuin alakerrassa, olohuoneen sohvalla. Jälleen kerran. En edes muista, koska viimeksi nukuin omassa sängyssäni. Viikot kun olen aina nukkunut osaston kovilla sängyillä ja viikonloput, aika poikkeuksetta, sohvallamme. Ihan vain sen takia, että alakerrassa ei pääse paha olo yllättämään tai en ainakaan voi lievittää sitä mitenkään itsetuhoisin menetelmin. Mä nimittäin päätin, etten viillä enää. Käsiin ainakaan. Kesä  tulee ja tahdon joskus sentään saada pidettyä jonkimoisia t-paitoja. Eikä ole mitään kaunista katsottavaa, jos käsi on täynnä vasta umpeutuneita viiltoja. Parempi näin, että arvet näkyy kuin juuri viilletyt jäljet. Mutta ei sillä, ei arvet oo kivoja. Ainakaan tuossa sisäranteessa. Jokaikinen ihminen kyllä tajuaa, että mistä arvet tuolla tavalla tuohon tiettyyn kohtaan ovat ilmestyneet.

Luin eilen illalla yhtä kirjaa - Filosofiafailit. Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt lukea kyseistä kirjaa, mutta en oikein ole saanut kiinni kirjan niistä jutuista. Nyt kuitenkin lainasin sen uudelleen. Törmäsin siellä lauseeseen - Kukaan ei ole täydellinen. Tulin pohtineeksi, että mitä jos voisi olla täydellinen? Millainen sitten olisi täydellinen ihminen?

Jos itse saisin päättää ja muuttua täydelliseksi olisin:
- Hyväkuntoiset, tuuheat ja kiiltävät (punertavat) hiukset
- Iloiset ja pirteät silmät (sinivihreät)
- Perusilme olisi hymy
- Tasaiset, valkoiset hampaat
- Vain pienet hymykuopat
- Ei finnejä
- Siro meikki, iho vaalea ja silmät meikattu hieman tummemmiksi, mutta ei missään nimessä mitään suttumeikkiä
- Muodokas, ei mikään lauta muttei myöskään mikään hirveä povipommi
- Farkut kokoa 36-38
- Paidat yms kokoa 36
- Lakatut kynnet
- Nypityt kulmakarvat
- Siistit, puhtaat vaatteet (vaatteissa päävärit musta, valkoinen, punainen)
- Oma tyyli, ei H&M:n ja Seppälän massatuotantoa, vaan itsetehtyjä vaatteita ja itse tuunattuja
- Hieman suorasanainen, uskaltaisi sanoa mielipiteensä, mutta kuitenkin niin, ettei kukaan loukkaantuisi siitä
- Arvostettu, arvostaisi itseään ja omia ajatuksiaan ja muut arvostaisivat häntä, eikä hänelle naurettaisi eikä häntä pilkattaisi saati aliarvioitaisi
- Reilu kaikille, ei puhuisi kenestäkään pahaa, uskaltaisi pitää heikompien ja syrjittyjen puolta
- Ystävällinen, ehkä yhdistyy tuohon edelliseen aikalailla
- Luotettava, hänelle voisi puhua ja kertoa kaikki omat huolet ja hän osaisi kuunnella
- Peruspositiivinen, ei liian optimistinen muttei myöskään pessimisti
- Hymyilevä ja iloinen
- Avoin, helposti lähestyttävä
- Ei toitota kuitenkaan omista asioistaan, vaan avautuu parhaimmille kavereilleen
- Osaa tehdä asioita itsenäisesti
- Osaa käyttää järkeään
- Ei mene tyhmiin tempauksiin mukaan
- Huolehtiva
- Osaa asettaa tavoitteita
- Harrastaa liikuntaa, pitää huolta itsestään ja ulkonäöstään
- Osaa olla murehtimatta pienistä

Jotain oli vielä mielessä, mutta nyt ei kuitenkaan tule mitään enää mieleen.
Tuossa noita kun listasin, ajattelin, että tuollaisena olo ei todellakaan olisi mitään helppoa. Vaan raskasta ja rankkaa. Mutta tuollaisella luonteella ja elämänasenteella täällä elämässä pärjäisi. Menestyisi.

Mutta mitä jos listaisin kaikki asiat, mitä minä tahtoisin olla?

- Osaa tehdä asioita itsenäisesti, yhteydessä tuohon osaa käyttää järkeään. Välillä tunnen itseni niin tavattoman tyhmäksi kun saan kysyä välillä vähän itsestään selviä asioita muilta.

- Osaa arvostaa itseään. Osaisinpa minäkin arvostaa itseäni. Pääni sisällä on joku, joka jatkuvasti haukkuu ja mollaa minua ja se olen minä. Ja kun en itsekään arvosta itseäni, miten muut voisivat minua arvostaa? Sitten kuitenkin valitan, että miksi minua aliarvioidaan, pilkataan, syrjitään, nauretaan, pidetään tyhmänä jne, kun kerta itsekin nauran itselleni, itsekin halveksun itseäni.

- Itsekritiikki. Se niin petollinen, mutta tarvittava asia. Minun itsekritiikkini on korostunut. Jotenkin kokoajan tunnen olevani surkea eikä mikään onnistu. Kaiken minkä teen, olen tehnyt joko väärin tai huonosti. Asiaa ei pätkääkään auta se, että äitini vielä lisää vettä myllyyn jatkuvalla arvostelullaan mua kohtaan.

- Huolehtiminen itsestään. Urheilisin säännöllisesti, olisin hoikempi ja kauniimpi. Pitäisin ulkonäöstäni huolta ja samalla oppisin rakastamaan itseäni.

- Avoin ja helposti lähestyttävä. Se saatankin olla. Osastolla minua sanottiin hyvin sosiaaliseksi ja aktiiviseksi muiden nuorten kanssa tuohuujaksi. Oikeastaan itsekin tavallaan tunsin osaston nuorten ilmapiirin tulleen paremmaksi, kun sain ehdotettua jotain yhteistä tekemistä. Saattaa kuulostaa harvinaisen itsekkäältä, mutta tässä kohtaa sanon, että se on totta piste. Sanon sille itsekritiikki/haukkumisminälleni, että minä totta tosiaan edistin osaston keskenäistä ilmapiiriä. Tai siltä ainakin minusta tuntui. (Ja tuolla lauseella sitten se minun kritiikkiminäni iskee takaisin, kuinka pahoin voinkaan tätä kohtaa kirjoittaessani)

- Sisäänpäin sulkeutuva. En tiedä mistä tämä sitten juontaa juurensa, mutta saattaisin luulla, että siitä, kun kavereille jotain ongelmistani yritin puhua, he joko a) masentuivat itse b) alkoivat vähätellä minua entistä enemmän c) katkaisivat yhteydet lähes kokonaan d) keskittyivät ajattelemaan jotain muuta ja unohtivat samantien minun asiani. Siinä tilanteessa sitten tulin siihen johtopäätökseen, ettei muille ihmisille kannata puhua yhtään mitään, koska he eivät kuitenkaan ymmärrä ja siitä seuraa ainoastaan ja vain haittaa. Haluaisin oppia olemaan hiljaakin. Olen edistynyt tässä asiassa. Mulla on kannettava, Wii ja Wii Fit -lauta ja uusi auto. Normaalisti olisin hehkuttanut kavereilleni jo niistä, mutta nyt en ole näistä asioista maininnut kuin vain muutamille osastokavereilleni. Kuinka itsekkäältä mahdankaan nyt kuulostaa. Mutta nyt siis tarkoitan sitä, että en "jaa" iloa heidän kanssaan vaan pidän asiat itseni ja perheeni sisällä ja annan heidän huomata asiat itse, jos he joskus sen sattuvat tajuamaan. Tahtoisin oppia vaikenemaan omista asioistani ja pitämään asiat omina tietoinani. Olen kuitenkin jo edistynyt siinä. Hyvä minä. (Ja tuo ei tullut niin iloisesti, kuin sen olisi pitänyt tulla)

- Olla välittämättä muista ihmisistä ja muiden ihmisten mielipiteistä. Siinäkin olen alkanut petraamaan huimasti. Yritän jatkuvasti olla ajattelematta muiden mielipiteitä ja sitä, mitähän muut ihmiset mahtavat ajatella minusta. Tätä olen opettelemassa. Toivon, että syksyllä voisin mennä kouluun juuri sen näköisenä kun itse tahdon.

- Uskaltaisi sanoa omat mielipiteensä. Tuolla sisäänpäin kääntyisyydellä en nyt sitä tarkoita, etteikö mielipiteitä olisi tai niistäkin vaientuisi, vaan että omat asiat pitäisi ominaan ja muuten sitten avoin ja helposti lähestyttävä ja sellainen, että osasi sanoa omat mielipiteensä.

- Oppia pitämään omia puoliani. Sanomaan jopa ilkeästi/napakasti takaisin, jos joku minua haukkuu/ivaa yms yms.

Huoh. Tämmöstä. Jos joku väittää, että olen itsekäs tai sellaiseksi pyrin, kannattaa tehdä lista "täydellisestä ihmisestä", lista, jollainen haluaisi olla ja lista, millainen itse on.