Noniin, nyt on taas loistava aika päivittää henkilökohtaisia tietojani. Ajattelin kuitenkin jättää tuon vanhan tekstin tuonne alemmas homehtumaan.

Edelleen olen vielä 15-vuotias, mutta 16 vuotta poksahtaa täyteen toukokuussa. Hurraa hurraa. Olen sitten ehtinyt jo 'elää' upeat 16 vuotta, vaikken ikinä olisi uskonut saavuttavani tuota lukua. (Sama juttu viidentoistaikävuoden kohdalla.)

---- kesken ----

Ctrl + A ja sitten Delete. Eli koko teksti pois ja uusiksi. Kyllästyin siihen tekstiin, ehkä siksi ettei se kovinkaan paljon minusta sisimmästäni kertonut vaan jostain harrastuksista ja asioista, joista olen fanaattinen. Kokeillaan nyt uudelleen.

MV eli Mustavalko. Nimimerkkini juontaa juurensa erään luokkalaiseni tokaisusta (tapahtuma tapahtui seiskalla) "Miks vitussa sulla on aina toi hiton ärsyttävä mustavalkoinen raitahuivi?" Äiti oli ostanut sen jostain alelaarista. Nyt tosin vähän aikaa sitten heivasin kyseisen huivin menemään. Sen jälkeen ostin Pale-huivini, joka kehittyi mulle rakkaaksi. Nykyään se on aivan kauhtunut ja kulunut. Siitäkin olen saanut kommenttia. (Ah, miten stereotypista omistaa palestiinahuivi, perse.)

Olen 15-vuotias, henkiseltä tasoltani huomattavasti nuorempi. Vanhoja kirjoituksiani lueskellessa tulee fiilis, että ei perkele, noinko teinimäiseltä kuulostan. Olen kovin pahoillani kuulostaessani siltä, mutta tämmöstä tekstiä täältä tulee. Kirjoitan itselleni, en muille. Siksi en säästele sanoissani, kirosanoja on ja tulee olemaan. Se on eräs vihanpurkumekanismeistani. Love or hate it.

Asustelen täällä jossain päin Suomea. Tarkkaa elinpaikkaani en halua kertoa, mutta kyllähän sitä tulee kerrottua joskus, että missä kaupungissa sitä tulee "hengailtua" eniten. Tulkaa toki moikkaamaan jos tunnistatte. (Toivottavasti ette tunnista.)

Harrastuksiini voisin lukea blogien kirjoittamisen (en muista kuinka monta blogia laskin joskus pitäväni. Bloggerissa mulla on yhdellä tunnuksella seitsemän blogia, toisella tunnuksella kolme. Sillä yhdellä tunnuksella mulla on valokuvausblogi, käsityöblogi ja yhteinen blogi parin muun ihmisen kanssa.) ja myöskin lukemisen (todella monia blogeja tulee selailtua joskus aktiivisesti joskus vähemmän aktiivisesti.) Pianon soitto. Olen soittanut pianoa nyt seitsemän vuotta ja tarkoitus olisi jatkaa vieläkin. En tunne olevani siinä erityisenkään hyvä, mutta silti en halua luopua niinkin kauan jatkuneesta harrastuksesta.
Valokuvaaminen. Omistan kameran Canon Powershot SX100 IS. En enää muista miten tuo nimi meni, jotain sinnepäin. Tykkään todella valokuvata, harmikseni teen sitä aivan liian harvoin nykyään. En jaksa lähteä enää uusiin paikkoihin valokuvaamaan, nyt kun olen kuvannut jokaisen roinan ja krääsän mitä kotoamme vain löytyy, samoin kaikki tutut maisemat on kuvattu jo. Aloitan valokuvaamisen säännöllisenä harrastuksena sosiaalityöntekijäni (kyllä vain, kyllä vain) kanssa syyskuussa. Odotan sitä innolla, vaikka en innostustani olekaan kenellekään muulle näyttänyt.
Koiran kanssa erilaiset harrastusmuodot. Koiranäyttelyissä tulee käytyä aina joskus. Nyt on vuoden tauko ollut, mutta syyskuussa olisi taas tarkoitus mennä. Tokoiltuakin tulee. Olen käynyt tuon piskendaalin kanssa jos mimmosilla kursseilla, muttei vielä kisaamaan olla uskaltauduttu kertaakaan. Aina välillä iskee kunnon innostus päälle, nyt taas on tämä "ei jaksa"-saamattomuus -vaihe. Kaippa se tästä, että päästäisiin edes joskus sinne kisoihin..
Muuta en tällähetkellä oikein voi sanoa harrastuksekseni. Tarkoitus olisi aloittaa nyrkkeily taas tässä jossain vaiheessa. Taekwondoa olen harrastanut kuusi vuotta ja saavuttanut sinisen vyön, mutta se vähän jäi ja tilalle tuli kuntonyrkkeily. Sekin tosin jäi, eikä tällähetkellä omista mitään liikuntaharrastusta, harmikseni vain.

Luonteeltani olen herkkänahkainen. Suutun helposti ja otan todella helposti itseeni kaikki. En tiedä, voinko sanoa itseäni rehelliseksi. En keksi asioita päästäni, mutta joskus tulee valehdeltua, jos en esim. jaksa/huvita tehdä jotain asiaa. (Kuinka laiskan kuvan musta saattekaan..)
Kuuntelen kavereitani. Yleensä minä olen se joka kuuntelee ja joku toinen se, joka puhuu. Joskus se tosin ottaa aikalailla pattiin, että minä olen aina se joka kuuntelee eikä kukaan kuuntele minua.
Muuta en oikein luonteestani osaa tähän hätään sanoa. Ehkä kirjoitan lisää sitten kun keksin.
Aivan ja niin, kriittinen olen. Itseäni kohtaan eritoten. Negatiivinen, mutta kuitenkin haluan uskoa parempaan.

Ulkonäöstäni kai pitää tässäkin sepustuksessa jotain mainita.
Tumman ruskeat /hieman punertavat (ennen oli lähes mustat o_O) hiukset, vinototsahiukset, joita yleensä pidän pinnillä tuossa sivussa, jotteivät menisi tyhmännäköisesti. (Ihan niin kuin ne eivät muuten sitten olisi tyhmännäköisesti.)
Sinivihreät silmät, haluaisin tosin vihreät silmät. Mutta ei auta ruikuttaa.
Pituutta sellaiset 169cm. Painoa en halua mainita. Siksi tuolla painokohdassakin tähti tuon kriittisen numeron kohdalla. Häpeän painoani, häpeän itseäni.
Ehkä paljastumisen mahdollisuus on liian suuri, etten voisi ottaa sellaista riskiä, että kertoisin täällä avoimesti painoni.
Mutta ei, en ole mikään anorektikko. Ällöttävän ihrainen läskitys omasta mielestäni. Ja niin taitaa olla vaaka, mittanauha ja BMI:kin samaa mieltä.
Puen päälleni mustat pillit ja hupparin. Joskus saatan näyttäytyä muissakin tamineissa kuin huppareissa, mutta se on harvinaista. Hupparit saa kätevästi auki, koulussakin kun joutuu istumaan, ettei läskit näy. (Olen turhamainen tiedän, mutta tuo ahdistaa mua.)

Tammikuusta 08 asti avohoidossa. Päädyin sinne vedettyäni liikaa lääkkeitä. Äiti tilasi ajan (kyllä, antoi vaan mun hillua tokkuraisena kotona kun pää oli täynnä Noritrenia. Hah-hah.) koululääkärille ja sieltä sain nopeasti ajan lasten ja nuorten psykiatriselle.
Ensimmäinen lääkitys aloitettiin melkein heti miten. Cipralexiä ja melatoniinia.
Cipralex lihotti mua mukavasti. (Laihdutusta vuodesta 2000 ja tuloksellista laihdutusta joulusta 2006-kevät 2008) 10kg. Hienoa, sitä tässä ollaan nyt laihduttamassa pois. En tiedä, johtuiko lihominen pelkästään tuosta. Tuskin, mutta osasyyllinen se ainakin siihen oli.
En muista tarkkaan, milloin lääkitys vaihdettiin.. Mutta tilalle sain Sertralinia.
Toukokuun puolessa välissä menin psykiatriselle osastohoitoon viideksi viikoksi. Siellä lääkitystäni nostettiin 50mg:sta 100mg:n. Lääke ei auttanut, lopetin lääkkeen kenellekään mainitsematta (Ei näin!) osastolta tultuani.
Nyt elokuun puolesta välistä lähtien olen syönyt Ketipinoria, joka toimii sekä nukahtamis- että ahdistuslääkkeenä. Tähän mennessä se ei ole saanut aikaan kuin tokkuraisen olon. Sitä nostettiin viikon kokeilun jälkeen 50mg:sta 75mg:n. Lääkettä saatetaan nostaa vielä enemmän.

Tuossa siis hoitohistoriaani.

Laihdutushistoriastanikin voisin sanoa muutaman sanasen...
Neljävuotiaana vanhempani pistivät minut yleisurheiluun; koska olin lihava lapsi. Kuusi vuotiaana muistan ensimmäisen virallisen laihdutuskuurini alkaneen. "Koulu alkaa kuukauden kuluttua. Sinun täytyy laihtua 4kg! KAIKKIA erilaisia kiusataan. Jos jollakin on silmälasit, häntä kiusataan, jos joku on lihava, häntä kiusataan. Eli jos et laihdu, sinua kiusataan." Sanoivat porukat mulle jotain tämmöstä. Että hieno alku siinä sitten laihdutuksilleni ja häiriösyömiskäyttäytymisilleni.
Muistan kapinoineeni vanhempiani vastaan syömällä. Tyhmää. Mutta tiesin sen olevan keino, jolla saa ne todellakin vittuuntumaan. Hallaahan minä siinä vain itselleni tein. Harmi kun en tajunnut sitä silloin.
Jouluna 2006 kuitenkin päässä napsahti ja aloin laihduttamaan. Laihduin 15kg.
Ja sitteeeeennn... Keväällä 08 lihoin 10kg. Tosi jees.
Nyt yritän laihduttaa takaisin tulleita kiloja. Joo, ja laihdutusjuttuni eivät ole ihan terveitä. Mutta uskon siihen, että syömättömyydellä laihtuu. Mä olen jo todistanut sen, laihduin 15kg.
Ja se miksi se tuli takaisin, no voitte väittää että koska en oikeasti muuttanut elämäntapojani ja kun taas aloin syömään "tavalliseen tapaan" tulivat kilot takaisin. Mutta en mä nyt niinkään sanoisi. Silloin talvella päädyin sinne avohoitoon. Sain lääkityksen, aloin nukkumaan paremmin. Olin aika sekaisin. Ja kyllä vain, pistän sen lihomisen aivan aivan aivan sen perkeleen lääkkeen piikkiin.
Silloin tuntui, että kylläisyyden tunnetta ei tule lainkaan, voin syödä pohjattomasti.
Ja nyton ihan sama fiilis.

Oksenteluita on ollut syksystä tai syystalvesta 07. Talvella oksentelin eniten, nyt olen saamassa sitä hieman pois. Good for me.
Viiltelyä keväästä 05.
Vanhempien avioero heinäkuusa 05. Tappelu rahasta oikeudessa on jatkunut tähän päivään asti.

Welcome to my world.


Ikä : 15
Asuinpaikka : Jossain päin Suomea. Jotkut tietävätkin ja joskus voi hieman päätellä asuinpaikkani, mutta en sitä julkisesti täällä halua mainita.
Perhe : Äiti, veljet, koira.
Ammatti : Yläasteella.
Hiusten väri : Ruskeat, hieman punertavat. Joo, pitäisi värjätä hiukset uudelleen.
Silmien väri : Sinivihreänharmaat, tylsättylsät.
Harrastukset : Kirjoittaminen, valokuvaaminen, pianon soitto, toko, lenkkeily koiran kanssa, dataaminen, blogien lukeminen ja noniin, mitä siihen muuta sitten vois sanoa.
Näyttelijä : Jared Leto
Ruoka : Makaronilaatikko
Elokuva : Lonely Hearts, Chapter 27, Requiem for a Dream
Bändi : Monia, monia, monia
Väri : Musta, punainen
Ohjelma : Salkkarit, House ja jotain, mitä satunnaisesti tulee katsottua.
Juoma : Pepsi Max, jäätee, Juissi
Hedelmä : Ääöö, omena.
Kirja : Äöh, en osaa sanoa. Monia hyviä.
Auto : Jaa-a. No, meidän auto.
Kännykkä : Nokia 7373
Tuoksu : Enn tiiä. Lyhyet, tylsät vastaukset, jes.
Koru : Se ainut kaulakoru, jota käytän.
Jääkaapissani on aina : Hiilihappovettä, josta en edes tykkää, mutta hyvää mehukattimehun kanssa.
Minusta tulee isona : Jaa-a, toivottavasti joku hyväpalkkainen. Toimintaterapeutti on ollut nyt pinnalla.