Olen pariin iltaan pitänyt taas näitä pikkukekkereitä vessapaperin ja terottimen terän kanssa. Niille siellä polilla oli hieno riemuvoitto, kun en enää viiltele. "HIENOA, olet oppinut hallitsemaan ahdistustasi!" Kesällä en viillä. Syksyllä aloitan sen taas. Ja etenkin talvella. Viiltely on helpoin tapa purkaa ahdistusta ja etenkin vihaa. Joskus niinä päivinä jolloin olen lihonut ja peilistä pällistelee järkyttävä rasvasolujen kerrostuma, niin joskus löin mahan mustelmille. Mutta huomattavasti kätevämpää on vaan tehdä lähempää tuttavuutta jonkun teräesineen kanssa. Ja mitä taas ahmimiseen ja oksenteluun tulee, se on ihan helvettiä. Lääkkeet vaurioittaa elimistöä ja hermostoa niin mukavasti, ettei sitäkään ihan joka vitutukseen viitsisi kokeilla. Että tämmöstä paskaa tänään.

Söin vielä kaksi sämpylää. 240kcal. Että joo. Menee niin perseelleen taas ihan kaikki. Lihon, paisun, lihon, syön lisää, lihon, syön, paisun. This is how it goes.

Huomenna Iidan kanssa urheilutapahtumaan. Ja sitten M:n kanssa samaan tapahtumaan mut vaan myöhemmin. Reilu kaveri I know.

J ei puhu mulle. Ei ois pitäny edes kokeilla aloittaa puhumaan sille mesessä.
Juttelin P:n kanssa. Taidan olla taas kusessa siihen. Ei. En halua olla.