Hienoa, hienoa, hienoa.

J haukkus mut pystyyn taas vaihteeksi blogissaan. Mäkin kirjoitan sitten mun blogiini kauhean haukkumakirjeen, jossa kerron kaiken paskan mikä mua saatana vituttaa.
Kerron, kuinka se on niin saatanan ylimielinen ja saa muut tuntemaan itsensä niin paskaksi tässä rinnalla saatana.
Mä en jaksa sellasta. Tartteeko mun jaksaa?

Mäkin kirjoitan HÄNEN OIKEALLA NIMELLÄÄN toiseen, julkiseen, blogiini, mikä hänessä vituttaa. Mikä mua ottaa hänessä päähän ja todenteolla. Niin kuin hän teki.
Hän häpeilemättä kirjoittaa musta mun lempinimellä, joksi kaikki mua kutsuvat. Ja harvinaisen tunnistettavissa. Että ottaa päähän.
Kaikki mun elämän paskimmat kohdat kirjattuna ylös blogiini, joka oli alunperin täysin henkilökohtainen, kirjoitin ajatukseni suoraan sinne esille. Ja nyt sen tietää melkein kaikki.

Severi joskus mulle sanoi, ettei J saisi kirjoittaa musta oikealla nimelläni mihinkään julkiseen blogiin ellen itse ole antanut lupaa. Hän sanoi, että voisin vaatia, että kaikki muhun liittyvät kirjoitukset poistettaisiin.
Mä kirjoitan muista ihmisistä ja kavereistani blogiin, mutta en usko yhdenkään heistä olevan tunnistettavissa.
Kommentoikaa toki, jos satutte tietämään henkilökohtaisesti tämän kyseisen henkilön "J" ja olette löytäneet hänen kuvansa galleriasta.

Ehkä mun pitäisi piilottaa tai poistaa kaikki vanhat kirjoitukset siellä blogissani.
Mutta mutta, en tahtoisi poistaa niitä kaikkia kokonaan. Ne ovat todiste minun entisestä elämästäni, paskoista ajoista ja ajatuksistani ja tunteistani.
Nyt ne ovat kaikkienluettavina julkisessa blogissa.

Ehkä siirrän ne tänne.


Ehheh, liian noloja.

Vittu.


Elämä on perseestä.

Haistakaa ihmiset paska. Saatana.





Mietin, miksen ole jo hirttäytynyt tietokoneen johtoihini. Olisin ainakin kuollut onnellisesti. Se jos mikä olisi varmaa.