Jännä tää vuodatuksen uusi ulkoasu. Hirveän erilainen, kuin edellinen. En tiedä vielä, kummasta tykkään enemmän. Tästä vai siitä vanhasta. Ainakin tykkään tästä verdana-fontista, jonka kanssa tähän kirjoitetaan. Heha.

Harmi vain, että en vielä ole löytänyt täältä mitenkään, että miten tuota blogia muokataan. Jessus. Olenpas taas uusavuton hohoo.

No mutta joo.

Voisinpas nyt palata lempi aiheeseeni, nimittäin ruokailuihin, syömisiin, lihomisiin ja noniin, tähän sekavaan paskaan, josta en sitten millään meinaa päästä eroon.

Paino on ollut suht sekava, tänään aamulla *8,6kg jos oikein muistan. Eilen se oli jotain *9,9kg tai jotain sinnepäin.

Eilen kävin kirjastossa ja kaupungilla. Kirjastossa maksoin huimat kirjastosakkoni, joita oli ihan liikaa. Enää ei sellaisia sakkoja saa tulla. Enää en suostu tukemaan Turun kirjastoa maksamalla kirjaston myöhästymismaksuja, jos niitä tulee niin sitten pistän vaikka mummin maksamaan. Huoh.

Lainasin pari syömisongelmista kertovaa kirjaa. (Gisela van der Ster - Lupa syödä ja Irene Kristeri - Tunteet ja syöminen) Haluan vihdoin selvittää, mikä tämä mun ongelma oikein on.

En nimittäin varsinaisesti sanoisi, että olen bulimikko, koska
a) oksentelen jaksoissa, jotka kestävät kahdesta päivästä useampaan viikkoon, jolloin oksentelen kerran pari päivässä.
b) en ahmi niin hirveän suuria määriä mitä kuvittelen bulimikkojen ahmivan
c) en koe itseäni bulimikoksi
No tuota, jos multa kysytään, mä en näe, että mulla olisi minkään näköistä ongelmaa syömisten kanssa ja mä olen ajatellut, etten halua tähän mitään apua, koska mä muka pärjään näin ihan hyvin.

Ja enemminkin sitten on BED:iä 'sairastava', koska
a) painoindeksi näyttää ylipainoista
b) oksentamiset ovat jaksottaisia ja suurin osa 'ahmimistani' ruuista menee alas ihan kokonaan ja pysyy siellä ja imeytyy rasvaksi vyötärölleni

No, elämä on tällä hetkellä yhtä helvettiä. Yritän epätoivoisesti päästä tästä masennuksestani ja ahdistuksestani eroon, mutta ei siitä tule mitään, kun tuo syömisongelma on kokoajan mielessä.

Todisteita siitä, että jotain ON pielessä:
+ Käyn vaa'alla lähes päivittäin
+ Mietin JATKUVASTI, kokoajan, aina, että mitä vielä tänään söisin
+ Tunnen huonoa omatuntoa kunnon ruokaa syödessäni
+ Yritän olla syömättä kunnon ruokaa, jotta voisin sitten syödä herkkuja ja karkkeja
+ En selviä edes yhtä päivää ilman karkkeja sun muita herkkuja
+ Oksentelujaksot
+ Epätoivoiset paastoamisyritykset, joista ei tule yhtään mitään
+ Syömisten listaaminen ja kaloreiden laskeminen
+ Ruokamäärien näkeminen epärealistista. Siis jollen listaa syömiäni ruokia, kuvittelen syöneeni järkyttäviä kasoja ruokaa, joka ei kuitenkaan aina pidä paikkansa.
+ Itsetuho ja siihen liittyvät tunteet ruokailujen jälkeen
+ Epätoivoinen yritys kontrolloida syömisiä, järkyttävä pettymys ja ahdistus, kun en pystykään kontrolloimaan itseäni ja syömisiäni.
+ 'Mitä saan syödä ja mitä en' -listat
+ Ruokailujen suunnittelu, kellonaikoja myöten
+ Jatkuva miettiminen, että mitä olen syönyt ja mitä vielä tänään saan syödä
+ Jatkuva ahdistus ruokaa miettiessä.
+ Häpeän syödä muiden läsnä ollessa.
+ Jatkuva tunne, että olen lihava ja että kaikkialla on ahdasta, en mahdu minnekään
+ Pelkään lattian romahtavan altani (voi kuinka noloa, mut mä oikeasti pelkään.. Lattiat, jotka narisevat, tömisevät tms pelottavat oikeasti. Olen tosiaankin sairas, kun tämmösiä pelkään)
+ Ahdistus, ahdistus, ahdistus, joka ei häivy milloinkaan, joskus helpottaa
+ Epärealistinen omakuva. En tiedä olenko lihava vai sopiva. Painoindeksi väittää omaansa, vaa'an näyttämä lukema on aivan liian suuri ja vaatteet hervottomia ja sitten taas kuitenkin ihmiset väittävät mulle, etten mä ole lihava ja ettei mun tarvitsisi laihduttaa.
En tiedä ollenkaan miten mun pitäisi itseeni suhtautua. Nälkäisenä, tunnen itseni ihan siedettäväksi, joskus jopa normaalikokoiseksi, mutta yleensä aina (nälkää tunnen harvoin, koska syön niin paljon ja vatsa mulla ei ole koskaan tyhjä) tunnen itseni järkyttävän suureksi pontsoksi, joka kulkee ja lattia murenee sen alta.
+ Jatkuva itsensä häpeäminen ja peittely. Vaatteet ovat yksi vihollisistani. Haluaisin pukeutua (nyt kun tiedän jo, millaisista vaatteista pidän ja mikä on tyyliäni ja miten haluan pukeutua yms yms) aivan vapautuneesti juuri niin kuin tykkään, mutta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ahdistun, tunnen itseni todella suureksi läskiksi, joka hädin tuskin ei mahdu ovesta ulos (hahaa, ei kun vaan nosturia tilaamaan ja seinää hajottamaan, jotta saadaan mut ulos asunnostamme) ja sitten tungen päälleni jonkun no esim. sen ison ruutupaidan, koska sen saan vedettyä tarpeen tullen läskieni peitoksi.
Koulussa tuottaa ongelmia se, että mulla pitäisi aina olla joku sellainen huppari/neule/paita, jonka saa avattua ja laitettua silleen, että istuessa se peittää mun läskit. Opin tämän 'kikan' joskus vitosella ja siitä lähtien olen istuessani aina katsonut, että peittäähän se auki oleva paita mun läskit, jotka tuntuvat pursuavan yliäyräidensä aina istuessa.
Muutenkin inhoan istumista. Mieluummin istun kun seison, joo-o, mutta silti inhoan sitä. Inhoan sitä, kun saa vetää housuja ylemmäs ja toppia alemmas, ettei perse vilku ja inhoan sitä kun istahdan alas, pelkään tuolin/penkinyms räsähtävän allani, inhoan sitä kun läskini tursuavat mahasta ja sivuilta kun istun. Se on niin tajuttoman kuvottavaa! Sitten saan aina peitellä. Se on niin kamalaa. Inhottavaa.
Melkein itken täällä tätä kirjoittaessani. Ahdistaa niin helvetisti.

En jaksa jatkaa listaani.

Mutta niin.. Eilen luin tuota Lupa syödä -kirjaa siellä kirjaston pehmeillä keltaisilla tuoleilla ja ahdisti niin helvetisti. Olisi tehnyt mieli heittää koko kirja Turun kirjaston isoista ikkunoista ulos. Se oli kamala tunne.

Tunnistin itseni mitä parhaiten siitä kirjasta, vaikka se kertookin oikeasti syömishäiriöisistä, anorektikoista ja bulimikoista.
Toivon, että siitä kirjasta olisi jotain apua tähän pelleilyyn, mikä mullakin nyt on meneillään.
Tarvitseeko laihduttamisen olla tällaista helvettiä, mitä tämä mulla nyt on?
Pääsenkö tästä koskaan?
Onko koko loppuelämäni tällaista helvettiä aina?
Enkö koskaan voi olla hoikka ja kaunis?

Tunnen itseni suht säälittäväksi tuon listan takia. Tällaista paskaa minäkin tänne kirjoitan.
Haluaisin vain tietää, mikä mulla on. Miksi mä käyttäydyn näin kuin käyttäydyn, miksi mä ajattelen näin kuin ajattelen. Miksi mä en onnistu laihduttamaan. Miksi musta tuntuu, että tää on yhtä helvettiä vaan päivästä toiseen?

Papereissa lukee 'vaikea-asteinen masennus' ja mulla on masennuslääkettä ja nukahtamislääkettä ja tuntuu, ettei tämä etene mihinkään.
Syömisongelmat ja huono itsetunto ovat tuon masennuksen takana. Olen varma siitä. Miksi siis ei niitä syömisongelmia käydä kanssani läpi?
Osastolla ollessani toimintaterapeutti suositteli mulle ravitsemusterapeuttia. Mä olin joskus pienenä ravitsemusterapeutilla. Tyksissä ravattiin ties missä tutkimuksissa ja terapeuteilla. Kaikki ne vaan selittelivät, kuinka pitäisi syödä lautasmallin ohjeiden mukaan ja löytää kultainen keskitie. Osaston silloisen omahoitajani mukaan kävin ravitsemusterapeutilla 12-vuotiaana. Itse muistelisin, että olisin ollut siellä jo aikaisemmin.
Olin ravitsemusterapeutilla sen takia, koska olin (olen) lihava ja minun piti laihduttaa. Ihan sairasta puhua lapselle niin. Ja siksi tuntuu niin helvetin hassulta ja idioottimaiselta, että lapselle sanotaan, että sä olet lihava, laihduta! Syö vähemmän, liiku lapsi enemmän, sä olet ylipainoinen ja nassun naa. Vittu! Ja nyt mulle sanotaan, että sä olet tuollaisena ihan hyvä, kunhan vain et tuosta enempää liho. 'Ei sun tarvitse laihduttaa tuon enempää' ja vittu nassun naa. Mä olin joskus vielä tästä lihavampi. Silloin seiskalla. Mut silti nyt olen mielestäni lihavammassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja nyt mulle sitten sanotaan noin.
Totuus vain on, etten kestä itseäni tällaisena läskinä. Ei siinä mitään, jos tietäisin, etten voi tälle mitään. Se olisi paljon helpompaa uskoa ja ymmärtää ja tajuta ja hyväksyä ja elää itseni kanssa, jos en voisi tälle mitään. Mutta kun kokoajan tiedän, että tämä paska johtuu vain minusta itsestäni ja vain minä itse voin tälle jotain tehdä. Minä voin tosiaan vaikuttaa tähän! Ja tuo tieto.. Ja se, etten kuitenkaa tee mitään tai saa aikaiseksi vittu mitään, saa mut vihaamaan itseäni niin paljon!

Np. Juliet Jonesin Sydän - Helppo Elämä

peeäs. aloitin eilen herkkulakon. mut se epäonnistui jo eilen. söin runebergintortun, heha. nyt uus yritys.
tänään syöty: jugurtti