Vou, laitoinpas tuohon sivuun nyt toisen blogini osoitteen. En edes tiedä miksi. Olen niin syvällä blogien kiemuroissa, etten aina tiedä itsekään mitä teen. Äsken tein myös yhteisblogillemme (minä ja pari muuta demiläistä :DD) kolme otsikkokuvaa. Nyt kun on jälleen tuo rakas Gimp ja sen iki-ihanat brushit!
Voin hyvillä mielin onnitella itseäni, olen saanut vihdoinkin jotain aikaiseksi. Yleensä kun vain tulen hilluneeksi Cosmopolitanin foorumilla, tekemättä mitään järkevämpää. Okei, ja nyt menee jokaikiseltä tämän lukeneelta usko minuun. Minä jossain Cosmopolitanin foorumilla. Joo, en tiedä itsekään, mitä hittoa siellä aina teen..
Nimimerkkiä en uskalla paljastaa, sillä sitten minut ehkä tunnistettaisiin liiankin hyvin.

Olen syönyt jotain neljä Stockan sämpylää ja juonut Jaffa smoothien, 165kcal vai mitä siinä niitä kaloreita olikaan. NO, ihan sama.

Nyt ajattelin alkaa lukemaan kaverini (J:n) blogia alusta loppuun. En tiedä, kestänkö sitä kaikkea tekstiä, mitä hän sinne on kirjoittanut. Meinaan muistuu liikaa kaikki omat paskat fiilikset siinä samassa.
Kaikki se, kuinka J meni paskempaan ja paskempaan jamaan aina vaan mun juttujeni takia.
Nyt hän voi paremmin. Hän on päässyt enemmän mukaan seurakunnan toimintaan ja kaikkea.. Mutta nyt hän ei yhtään tajua, että vaikka hän voi paremmin, mä en voi. Hän sanoo, että munkin elämässä on tapahtunut vaikka mitä. Kysyin, että niin mitä. Hän sanoi, että näen enemmän kavereitani. Noniin, se ehkä saattaa pitää paikkansa, mutta sekin on ihan vain siitä syystä niin, että kaikki kaverini ovat saaneet jotkin syyllisyydentunteet siitä kun eivät välittäneet paskaakaan kun olin siellä osastolla. Ainoastaan J kävi siellä.
Ja mua ei välttämättä voisi vähempää kiinnostaa nähdä joitakin tyyppejä. Mutta silti, NIIDEN MIELIKSI pakottaudun nostamaan laiskan perseeni koneelta ja olen heidän kanssa, vaikken jaksaisi.
J ei siis enää tunnu välittävän, mitä mulle kuuluu. Toki, onhan hänelläkin vielä omia murheitaan. Muutti pois kotoa isovanhempiensa luokse, koska ei kestänyt heidän äitiään enää. Teki itse lastensuojeluilmoituksen itsestään ja siskostaan ja pian tulevat sossut käymään heillä.
Mutta silti, tunnen jälleen kaiken ystävyyssuhteen olevan niin yksipuolista. Kukaan ei kuuntele minua kavereistani. Kaikki vaan tokaisevat "aha" kun yritän jotain puhua. (Nyt puhun M:sta.)
Ja ääääähhh.

Paskaa sataa niskaan. Ihan kirjaimellisesti. Lokki pasko päälle yksi päivä ja huomasin sen vasta vähän aikaa sitten. Ompa hauskaa.

Museum - For the very first time
Come beside me and take a deep breath
Lay your arms around me for phenomenal distress
Where did your conflicts go
They've fallen asleep on empty words that you have to speak
Come a bit closer and do what you like
Lay your arms arouns me and enjoy the quiet
Where did your fortunes go
For once automated on each other's skin

I'll wake you in the morning before sunrise
I'll show you how it sparkles on the inside
We'll go to the carparks and watch the sunrise
For the very first time

Come beside me and do something real
Lay your arms around me and show me how you feel
Where did your child eyes go
They've fallen asleep on empty words that you have to speak


I'll wake you in the morning before sunrise
I'll show you how it sparkles on the inside
We'll go to the carparks and watch the sunrise
For the very first time

<3