Oh, ehkä olisi aika kunnon postaukselle. En vain saa kirjoitettua mitään. Mielessä pyörii miljoona asiaa ja siltikään en saa aikaseksi mitään. En kerrassaan mitään. Olen edelleenkin syönyt paljon ja tunnen järjetöntä vihaa itseäni kohtaan. En ole viiltänyt pitkään aikaan. Ehkä siitä on pari viikkoa tai kuukausi. En muista. Katselen koholla olevia vaaleanpunaisia arpia ranteessani ja mietin, tahdonko todella tuollaisia lisää. Nyt tekee pitkästä aikaa mielim oikeasti viiltää.

Juttelin J:n kanssa. Hän on ollut nyt reilun viikon siellä osastolla. Ensi tiistaina taitaa päästä pois. Hän oli ottanut 3-4 diapamia keskiviikkona (tiesin siitä ja sanoin hänelle, että vittu säästää ne lauantaiksi, mut ei.) ja torstaiaamuna antoi loput lääkkeet (semmoset 16-17kpl, voi hitto, jos mulla olis jotain pameja noin paljon, ei olisi aikaakaan kun ne olisivat jo mun mahalaukussa) jollekin siellä nuorten vastaanottokodissa. Sinä samana päivänä hänellä oli joku tapaaminen, lääkäri + psyka ja niin. Sieltä kuulemma suoraan oli lennätetty osastolle.
Nousi aikamoinen vitutus. Mä olen vetänyt ties mitä ja ties kuinka paljon unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä, EIKÄ KUKAAN TEE VITTU YHTÄÄN MITÄÄN. Viimeksi kun viihdekäytin Imovaneja, ne vaan kysyi, miksi. Sanoin, että läskieni takia. Ja siinä se. Niin, pidettiinhän joku vitun yhteistapaaminen, mutta siinä keskusteltiin VAAN meidän äitimme jaksamisesta. Mun asioista ei juurikaan puhuttu, saati tosta mun lääkkeiden käytöstä.

Ajattelin, että mitä jos listaisin kaikki, mitä olen tänä vuonna napsinut ja antaisin sitten hoitajalleni. Imovanea 7kpl + 5kpl + 4kpl ja pari kai jäi. Muistaakseni jotenkin noin. Ja äidin noritrenit, sitten kyllä sain kiireellisen lähetteen tuonne polille. Ja siinä sekin. Ja citaloprameja levyllisen + zolofteja + zopinoxeja ja näin. Hahha ja niin, kolmesta neljästä osastolle. Mun kohdalla ei kukaan reagoi mitenkään.
Vituttaa niin saatanasti. Kuinka paha olla tarvitsee olla, että saa tehokkaampaa hoitoa??
Kuinka paskasti pitää mennä, että kukaan reagoi?

Äitini soitti lääkärilleni (taisinkin jo kertoa tästä) viikolla 42. Lääkäri sanoi, ettei näe mitään syytä lääkkeen nostamiseen tai lisäämiseen. Viikolla 43 äiti meinasi viedä mut päivystykseen -> osastolle. Ja tälläviikolla ollaan yritetty saada lääkäriä kiinni, mutta ei olla saatu/ lääkäri on kai yrittänyt soittaa äidillemme, mut äidin nukkumispäivä = äiti ei pystynyt vastaamaan ja loppuviikosta lääkäri on ollut jossain muualla. Maanantaina kuulemma taas tavoitettavissa. Vittu, että ottaa päähän tämmönen.

Söin koulussa puuroa ja näkkärin. Tulin kotiin, söin kolme sämpylää, kaksi jugurttia, 7 tikkaria. Äsken Suffelin ja poppareita. Good for me. :<

Näinkin itsetuhosta paskaa taas, vittu.