Oli ihan helvetillinen yö. Pyörin sängyssä kuusi tuntia (23-05) ja sitten kai "nukahdin" ja heräilin todella moneen kertaan. (Näin siinä hirveää painajaista. Meidän koko takapiha oli täynnä käärmeitä, mutta yksi niistä käärmeistä oli jatkuvasti mun kimpussa. Menin yläkertaan, mutta se käärme tuli rappusia ylös. En enää muista mihin sitten heräsin, mutta harvinaisen ahdistava uni taas vaihteeksi.) Puoli yhdeltätoista kun heräsin, olin ihan varma, että kello on vasta kuusi ja että joudun kitu'utumaan sängyssä vielä ainakin kolme tuntia.
Nyt olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Hartiat vielä kipeämmät kuin nukkumaan mennessä, silmät sattuu ja pää särkee. Kaikenlisäksi vituttaa painon nousu. (+400g) Mikäs ihme tuo painon nousu on, kun eilen söin niin paljon karkkeja.

Ahdistus on tajuttoman suuri. En tiedä minne menisin ja missä olisin. Nyt istun olohuoneen sohvalla, pikkuveljet katsovat vieressä naisten koripalloa. Oma huone muistuttaa kaatopaikkaa ja siellä ei muutenkaaan viihdy, varsinkaan tuon viimeyön jälkeen.

Maanantaina sitten sinne hoitoneuvottelujuttuun. Tiistaina alkaa koulu. Koulun jälkeen sinne polille taas. Perjantainakin aika sinne polille. Yhdeksi. Kivat vaan, kun ensimmäiselläkin viikolla sitten joutuu olemaan pois koulusta. Ellei sitten käy jotain todella suurta ihmettä, ja että me päästäisiin kahdeltatoista/yhdeltä.

Että tämmöstä.