Päätin aloittaa Kilostopit eilen uudelleen. Jos ne auttaisivat laihtumaan. Pistivät oksentamaan. Jos olisin muistanut kuinka kamalaa se on, en olisi edes ajatellut koko kapseleita.

Puoli kahdesta viiteen. Yöllä. Maanpäällinen helvetti.

Tänään toiseksi viimeinen kerta täällä oman paikkakunnan polilla ja sitten hoito vaihtuu kokonaan sinne Turkuun. Sossu vaihtaa työpaikkaa. Muutoksia. Tienhaaroja.

Kyllä mä kestän. Pakko. Kokoajan hokenut itselleni, että en kestä. Nyt sanon, että kestän. Jumalauta, pakko!

Äiti sanoi, että kyllä mä pystyn jättämään herkut, kun niin monesta muustakin vaikeasta olen selvinnyt. Ihmeellistä ja upeaa kuulla tuo äidin suusta. :---O

Hoitaja polilla vakuutti, että hän on aina tiennyt, että tulen pärjäämään, hänellä ei kuulemma ole epäilystäkään. Niin, olenhan eteenpäin mennytkin. Elämä on mennyt eteenpäin, vaikka ahdistus ja paha olo on edelleen.

Kai tää tästä. Pakko.