Tulin juoksemasta. On kuuma.
Pitäisi jumpata vielä vähän ja mennä sitten suihkuun, pesemään hiukset.

Väsyttää aivan liikaa.
Tahtoisin vain painua suihkuun ja mennä nukkumaan. Mutta ei. Tahdon kiinteämmän perseen ja reidet.
J sanoi, kuinka hänen farkkunsa näyttävät isoilta roikkuessa hänen huoneessaan kuivumassa. Minusta ne näyttivät pieniltä. Jotain kokoa 34 kuitenkin. Ja nyt tulee järkytys. Mulla on farkut kokoa 40-42.
Joo aivan. Vielä viime jouluna kirosin itseäni, kuinka minulla on 44/L kokoiset vaatteet. (JÄRKKYÄ!)
Ja kuinka haluaisin laihtua nyt edes kokoon M/40-42, ja noniin, nyt olen tässä koossa. Olen laihtunut kymmenen kiloa. Jos laihtuisin toiset kymmenen kiloa ja olisin kokoa M/38-40? Se olisi taivaallista. Mikään ei ole kiihottavampaa, kuin ajatus mustista pillifarkuista, jotka ovat koko 38. Niin ja ne menisivät sitten vielä hyvin päälle, tekemättä ällöttäviä jenkkakahvapursutuksia tuohon vyötärölle. Se olisi fantastista.
(Jookyllä, olen todella todella läski.)

Kuinka J järkyttyisi kuullessan kokoni. Kuinka järkyttävän kokoisia telttoja käytänkään. Tuntuu pahalta.

Päätin laatia itselleni säännöt.
Kirjoittaa tänne ja noudattaa niitä.
Pakko noudattaa niitä.

Aion laihtua
1) Aloitan herkkulakon ja pysyn siinä. Saan kympin äidiltä, jos tosiaankin pysyn viikon olematta herkuitta. Ja sitten jatkan sitä itsekseni. Rasvat valuvat suusta ihraksi ihon alle... Hyyyi.
2) Käyn juoksemassa vähintään kerran viikossa.
3) Punnitsen itseni joka tiistai.
4) Syön mahdollisimman vähän.
5) Kieltäydyn kavereiden luona syömisestä. Siellä repsahtaa helpommin. Mutta mitä kaverit ajattelevatkaan, kun minä lihava ihminen tulen ja syön heidän kaappinsa tyhjiksi. Todella ällöttävää.
6) Ulkoilen ja liikun mahdollisimman paljon.
7) Jumppaan joka ilta. Reisiä, vatsalihaksia, punnerruksia ja selkää.
8) En ahmi. En oksenna.
9) Pidän tästä kiinni.

Tahdon olla hoikka, tahdon olla kaunis.

Anteeksi kovin syömishäiriöinen suuntautumiseni, mutta oikeasti, minulla ON painossa pudottamisen varaa (painoa tosin en tule täällä kertomaan) ja minä totta tosiaan aion laihtua!

Olin kirjastossa ja lainasin syömishäiriö- ja masennuskirjoja. J luki niitä aivan innoissaan ja selitti mulle huolestuneena, kuinka hänessä on todella paljon kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Mulla meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En keskittynyt enkä kuunnellut. Olen inhottava, tiedän, mutta oikeasti, en jaksa sitä selitystä.
Se kuulostaa oikeastaan siltä, kuinka hän oikeastaan haluaisi itselleen jonkun.
Mulla on masennus ja bulimia, olen itsetuhoinen, viiltelen ja poltan itseäni.
Totta helvetissä hän haluaa olla myös "jotain", mutta pelkään tuhoavani hänet tuossa vieressäni. Ahdistavani hänet ajatuksillani. Mun pitää ottaa hänestä välimatkaa.
Hän on ahdistunut enemmän vain kun olen kertonut "kaiken" itsestäni. En saa pilata hänen elämäänsä, vaikka itse olenkin tällainen paska, elämäni vetänyt ojasta allikkoon.
Hyvää yötä.