Nopeasti nyt jotain pientä tekstiä. Mun pitäisi katsoa mitä aineita huomenna on ja vähän lukea bilsaa. Perjantaina koe, johon tulee kahdeksan kappaletta. Joskus aikasemmin luin jo kyllä, mut kuus kappaletta vielä lukematta.

Tänään oli polilla taas aika. Puhuttiin siitä viime viikkoisesta palaverista, josta en juurikaan mitään enää muistanut. Aina jotenkin sanon sille, etten muista mitä siellä puhuttiin ja että oli ihan tylsää, mieleen ei jäänyt mitään... Mutta kun... Eriasia olisi, jos se olisi kysellyt multa noita juttuja muutama päivä sen palaverin jälkeen. Nyt mulla on muut asiat mielessä jo.
Sanoin sille suoraan: "EN KESTÄ ENÄÄ." Wohoo wohoo, nyt saatte olla ylpeitä musta, että olen saanut sanottua suurimman murheeni ÄÄNEEN sellaiselle ihmiselle, jonka toivoisin auttavan mua.
"Mutta olethan sä tähänkin asti jaksanut." // jotain tännepäin ja ihmettelen suuresti tätä lausetta.
"Ihmettelen suuresti, että MITEN."
"Sä tiedät mitä hoitomahdollisuuksia sulla on sitten..."
*Hiljaisuus* "Jaa mitkä?"
"Virka-aikana voit soittaa tänne tai sitten ihan terveyskeskuksen päivystykseen."
"Miten mä sinne muka menisin? Mä en TASAN kävele."
Siinä vaiheessa molemmat purskahdettiin nauruun.
Sinne saapuessani kun hoitaja kysyi, millä sinne polille tulen totesin ("On tuolla ulkona niin mukava ilmakin. Tuo 3,5-4km olisikin sellainen mukava kävelylenkki.") että mä en tasan kävele minnekään, äiti tai mummi tuo. (Ah! Ensimerkillistä puhetta laihduttajan suusta.) Ja jos en saa kyytiä, niin oon menemättä. (Ovelta ovelle palvelu pelaa.)

Nojoo, kuka lähtee kävelemään semmosta neljän viiden kilsan lenkkiä kotoota terveyskeskukseen keskellä yötä, kun on ihan helvetin paha olla ja tahtoo kuolla? Ömm ja toi "virka-aikana" sana ei oikeen innosta.

A) En ole tehnyt vatsalihaksia.
B) Koiran kanssa lenkkeily on niin ja näin. (tänään tosin 10min + 10min + 50min + koulumatkat 30min)
C) Tänään mussutin vielä kuuden jälkeen.
D) Kapinoin itse itseäni vastaan; söin kaksi jäätelöä.
E) Itsekuri tuntuu pettävän.

MUTTA! Jotain ilosta tässäkin päivässä. Olin soittamassa VANHEMPAINILLASSA seiskojen, kasien ja ysien vanhemmille! Soitin liikuntasalin edessä ison yleisön edessä isoa flyygeliä valtavien paineiden alla! Tein sen, tein sen, tein sen! Vaikkakin soitin hieman väärin, kädet tärisi, olin ihan punainen, hengitys ei kulkenut, ajantaju täysin kadonnut ja en tiennyt lainkaan, mitä olin soittamassa.

Tänään söin mm. 2 jäätelöä, jugurtin, 2 hapankorppua, 3 muhkusämpylää, suklaapatukan. Ja kaikenkukkuraksi; äsken paino ei ollut kuin "vain" *9,6kg. Eli 300g enempi kuin aamulla.
Jeejee.

Nyt pitää mennä. Bilsa ja muut huomiset läksyt... Here I come! --->