E oli meille. Oli  i h a n a a.

Mutta niin, huomenna alkaa taas harmaa arki. Pitäisi jaksaa käydä koulussa, tehdä läksyt, siivota, lukea kokeisiin, tehdä lisää läksyjä, yrittää pitää kaverisuhteista huolta, pitäisi jaksaa, jaksaa ja ennen kaikkea laihduttaa.

Olen niin lopen kyllästynyt näihin läskeihini. En enää jaksa katella näitä.

Jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut. Pystyin E:n seurassa olemaan oma itseni, ilman että olisin ruennut piilottelemaan mahaani ja ihrojani sen enempää, vaan päätin että ihan sama, mä olen tällainen läskikasa nyt, mutta en toivottavasti enää kauaa. Pystyin olemaan suht rennosti. Se oli hienoa. Ja mahduin menemään sellaisen lukossa olevan portin välistä. Olis pitänyt ottaa kuva siitä ja näyttää, millaisesta välistä itteni ja läskini sain tunkettua.

"Mä en mahdu! Mä en todellakaan mahdu tosta! Usko jo, mä en mahdu."
"Kylläpäs mahdut! Sä et vaan yritä tarpeeksi!"
Ja sitten jo pääsinki siitä menemään.. "En olis uskonu ikinä, et tommosesta mahtuisin." "Mitä mä sanoin, sä vaan sanot ettet mahdu etkä yrittäny tarpeeks ja sit kuitenki mahduit" =D

Ja niin.
Mä olen miettinyt edelleen sitä laihduttamisen lopettamista. Ajattelen, että pitäisi pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja mun terveys on tärkeää.
Pitäisi lopettaa laihduttaminen ja päästä tästä ongelmahäiriösyömisestä eroon. Koska en tiedä, pääsenkö kokonaan eroon ongelmahäiriösyömisestä eroon, ellen lopeta laihduttamista.
Mutta toisaalta, tunnen itseni järkyttäväksi mammutiksi, maa tärisee jalkojen alla, läskiahdistus on suunnatonta ja aivan liian suurta.. Ja tällanen järkyttävä paino on terveydelle haitallista. Polvet särkee ja on paskana. Selkä särkee ja niin pois päin.
Kuulostan joltain satakiloselta, mut en sentään niin paljoa paina. Huoh. Häpeän itseäni.

Uskomatonta, mutta totta. Lauantaina riparitapaamisessa juttelin erään tytön kanssa. Joku uskaltaa lähestyä mua ja jutella mun kanssa ja ja ja vieläpä jaksaa kuunnella ja olla siellä mun kanssa. Hohhoo. Olenpas taas tyhmä, en tiedä mitä taas selitän.

Olen syönyt ihan helvetisti. Mut ei voi mitään... Huomenna vaa'alle. Sit sen näkee.

Huomenna myöskin kuvaamaan T:n kanssa kaupungille. Jees.

Tällaista.

Toivottavasti näen E:n mahdollisimman pian. ;d