Surkeaa. Tiedän, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Nyt vaan on ollut kaikkea, en vain ole saanut kirjoitetuksi mitään. Kaikki ahdistaa liikaa ja mistään ei tunnu tulevan mitään.

Syön ihan hirveästi. Ihan tajuttoman paljon. Ja paino on noussut. Painan nykyään x0,7kg. Olen lihonnut siis jotain kolme kiloa. En jaksa enää edes kirjata painoani tuonne paino-sivulle. Sekin tuntuu olevan niin turhaa.

Haaveilen hoikemmasta vartalosta. Siitä, että saisin sen 40 kokoisen takin mahtumaan kunnolla ja jopa näyttämään hyvältä. Haluan kesällä näyttää edes vittu siedettävältä!

Puhumattakaan sitten lukioon menosta. En halua mennä sinne tällaisena helvetin punkerona! En halua, en halua, en halua! En siedä itseäni.

Ja silti ruokin pahaa oloani ja lihomistani syömällä.
Ahdistun, koska paino nousee. Ahdistuksesta seuraa paha olo. Pahaa oloa lievitän syömällä.

Jos paino sattuu laskemaan, onnittelen ja palkitsen itseäni, milläs muulla, syömisillä ja herkuilla!

Tänäänkin olen syönyt:
- ison palan kinuskikakkua
- yli puolet pizzasta
- 2 geishaa
- twix
- suklaatuutti
- 7 mariannekarkkia

Tunnen itseni hervottomaksi mammutiksi. Maa tärisee jalkojen alla. Ja ahdistun lisää. Ahdistun, ahdistun, ahdistun. Ja syön lisää!

Vittu syön lisää.

Mulla on aikaa 90 päivää siihen kun kesä alkaa. 90 päivässä pitäisi ehtiä laihtumaan ainakin 10kg. Ei ole paljon.

Se on tavoite.

Ainakin kymmenen kiloa pois kesään mennessä. Hyvin on vielä aikaa. Realistinen tavoite. On pakko. Pakko pakko pakko.

Alan syömään niitä Kilostoppeja. Rupean juoksemaan. Teen vatsalihaksia.

Vaikka mulle mahtui hiihtolomaviikolla koko 38 olevia neuletakkeja, niin ääh. Nyt alan kässässä tekemään itselleni liiviä koko 46! Jumalauta!

Voisin laskea vielä kalorit.

2134kcal. Ei niin paljon kuin kuvittelin! Mutta silti liikaa.

Taisin ehkä jopa unohtaa listasta jotain.