Odotan sitä päivää, jolloin pääsen pois tuosta kyseisestä paskalaitoksesta... Lukioon. Jotenkin odotan kaiken muuttuvan paremmaksi sitten kun pääsen joistakin asioista eroon. Jotenkin jatkuvasti ajattelen, että voin paremmin sitten kun laihdun. Sitten kun laihdun, pääsen kaikista ongelmistani. Sitten kun muutan omaan kotiin, olen automaattisesti fiksu ja itsenäinen, itsestään huoltapitävä. Sitten kun valmistun lukiosta, menen johonkin tiettyyn paikkaan ja valmistun sieltä ja sitten lähden työelämään. Onko elämä jatkuvaa paremman odottamista? Mitä, jos sitä parempaa ei olekaan?

557kcal + paino +0,5kg.