Enpä ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella mitään täältä osastolta käsin. Olen vain ja ainoastaan roikkunut galleriassa ja mesessä. Tylsä elämä.

Toisiksi viimeistä viikkoa viedään. Sitten koittaa mullakin kesäloma. Tulen kyllä kaipaamaan tänne vielä takaisin. Kotona kun se eläminen ja oleminen ei niin hyvin aina (lue: koskaan) suju.
Ja muutenkin, nämä tietyt säännöt ja rutiinit. Turvallisuuden tunne. Ja nämä kaikki ihanat ihmiset täällä. No en itke sitä nyt. Vasta myöhemmin sitten.

En ole jaksanut ruokailujanikaan kirjailla kovinkaan tarkkaan ylös. Suoraan sanottuna, ei vois vähempää kiinnostaa, mitä suuhuni olen tunkenut. Ja nyt alkaa ällöttämään. Ehkä mun pitäisi sopia itseni kanssa, että kirjaisin jokaikinen päivä kaikki ruokailut ylös. Sunnuntaina söin 3000kcal:n edestä. Kirjasin kaikki syömiseni kuitin taakse. Koko kuitti täytty ällöttävien ruokien nimistä ja kalorimääristä. Aarrearkkupussi 700kcal, kolme suklaapatukkaa, leipää, leipää, leipää (mutustan ihan tajuttomasti leipää, jotenkin noussut päähän, että leipä muka olisi terveellistä eikä lihottaisi.) ja kaikkea muuta paskaa.
Ja sunnuntaina tulin oksentaneeksi muutamaan otteeseen. (Vastenmielistä prkl.)

Noh noh. Tänään olen änkenyt suuhuni mm:

Aamupala:
-Sämpylä 250kcal?
-Jugurtti 125kcal

Lounas:
-Leipä 100kcal

"Päiväkahvit":
-Jugurtti 125kcal

Tähän mennessä yhteensä 600kcal.

Päivällisellä syön leivän tai vaihtoehtoisesti ruuasta riippuen vähän ruokaa enkä sitten muuta. Iltapalalla syön leivän, 80kcal.

Lääkäri oli eilen soittanut isälleni. Lääkärin mukaan isäni on siinä tilanteessa, ettei kykene tapaamaan mua tai mun pikkuveljiäni. Ainakin se nyt tuli selväksi, mun isä ei välitä musta paskaakaan. Eli turha se on sitten enää miettiä, miks hitossa se meidät hylkäs. Se on niin saatanan yksinkertaista, se ei välitä.

Eilen illalla säädettiin Innan kanssa. Pelattiin räsypokkaa. Kahdestaan. Ja oltiin pullonpyöritystä, lasipullolla. Jutut meni aika yli, mutta hauskaa ainakin oli. Nyt tosin väsyttää.

Tänne tuli eilen uusi tyttö, Johanna.
Hänen kanssa olen jutellut ja hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä.
Ensimmäiseltä ihmiseltä täällä, joka oikeasti tuntuu ymmärtävän.
Iidan kanssa me vain aina jutellaan koirista, ei loppujen lopuksi paljon muusta.
Innan kanssa tulee juteltua tyhmiä ja naurettua kaikelle aivan turhanpäiväiselle.
Jennin kanssa tulee pelattua ja juteltua kaikennäköistä ohimenevää, ei mitenkään kovin syvällistä.
Ja kovin monen muun kanssa en sitten juttelekaan kuin ohimennen.
Mutta kuitenkin pidän kaikkien seurasta todellakin.
Mutta Johanna on vain ensimmäinen ihminen, jolle pystyin kertomaan asioistani ja hän tuntui ymmärtävän. Edes hoitajat kun eivät aina tunnu ymmärtävän mun ongelmiani.

Väsyttää, enkä tiedä mitä tekisin.
Pitäisi varmaankin soittaa äidille ja pyytää sitä tuomaan mulle rahaa. Ja sukkia. Purkkaa!

Elämä tuntuu näyttävän persettä. Täällä on "hyvä olla", mutta silti. Silti tuntuu kuin mikään ei suju.
Tahtoisin tänne koko vartalopeilin. Tosin ehkä se on parempi vain, ettei täällä semmosta ole.

Johanna sanoi kirjoittavansa blogia. Ah. Tykkään blogeista. (blogit = elämäni :D)