Olen niin loppu. Niin väsynyt ja tyhjä. Loppuunkulutunut, poikki, hyödytön, turha, ahdistunut. Ja kuinka monta adjektiivia keksisinkään tuohon listan perään. Vastenmielinen, kuvottava, ällöttävä, ärsyttävä, vittumainen, paska, surkea, tyhmä, idiootti, luuseri. Säälittävää itsesääliä. Mutta tältä musta just nyt tuntuu. Pyydän anteeksi säälittävyyttäni. Ehkä asialle pitäisi tehdä jotain rakentavaa, kuten hakata itseäni lisää ruuvimeisselillä. Että maha olisi vielä enempi mustelmilla.

Olin M:n kanssa kaupungilla. Näen punaista heti kun mun ulkonäköä tai pukeutumistapaa kommentoidaan ja niinhän siinä kävin taasen. En vaan jaksa. M on ihan mukava ja hauska kun sille päälle sattuu, mutta ottaa päähän kun se on niin piikikäs ja ivallinen aina, ei siinä mitään että jos se arvostelee muita ihmisiä tai jotain munkin mielestä kamalia vaatteita tai tavaroita, mutta sitten kyllä menee yli kun alkaa mua arvostelemaan.
Olisin halunnut itsekin ostaa jotain, enkä vaan kulkea M:n perässä kun se ettii itelleen jotain. (Se sitten päätti ostaa samanlaisen liilan hupparin mimmonen mullakin on.) En mä vaan voi ostaa sen kanssa yhtään mitään. Se kumminkin haukkuu sen pystyyn, jos jotain sanon sanomaan, että tossa olis kiva huppari tai jotain tai jotain.

Tämmösestä turhasta mäkin valitan. Pisti vaan vituttamaan.

Sitten kotiin tultuani kävin vaa'alla. Ahmin. Kävin vaa'alla. Oksensin. Kävin vaa'alla. Oksensin uudelleen ja uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Vaa'alle ja lavuaarille. Pahoinpitelin itseäni sillä saamarin ruuvimeisselillä ja katselin kiksejä tuottavaa rannettani, joka on haavojen ja arpien peittämä. Äiti hakkasi ovea, joten oksenteluni jäivät siihen vaikka en ehtinyt oksentaa kaikkea. Vitutti aikalailla.

En tiedä uskallanko edes alkaa listamaan suuhuni tunkemia ruokia ja niiden järkyttäviä määriä. No, kokeillaan.

3 näkkäriä, makaronilaatikkoa, sämpylä, 3 karjalanpiirakkaa, 3 pusua (hulluiltapäiviltäjee), 0,5l suklaaminttupirtelö, läkerol-pastilleja. Ja sitten: 2 karjalanpiirakkaa (yksi vielä tossa vieressä :s), 2 jugurttia, pusu. Lähes kaikki tungin samaan aikaan suuhuni. Eihän tossa tavallaan paljon, mut se tuntu niin hirvittävältä määrältä. Nyt tuntuu todella turhalta ja säälittävältä valittaa tommosesta, "eihän tossa ole paljoa", mut ihan helvetin kamala olo noita syödessä tuli.
Oksennellessa tuntu että pyörryn.

Pelkään itseäni. Katoin yhden todella "helpon" kipulääkkeen, jota saa 400mg ilman reseptiä apteekista ja maksaakin vaan 3e/10kpl paketti. Kaks pakettia nassuun niin se on taju pois, ainakin toivottavasti.
Se on siis apteekkireissu edessä. Ajattelin käydä kahdessa apteekissa varmuuden vuoksi, jollei yksi putiikki myy mulle kahta pakettia kerrallaan.
Joo ja ei oo ihan tervettä luettavaa herkille ihmisille.

PS. Kerroin polilla hoitajalleni kuinka helvetin paha olla mulla on. Kerroin, etten jaksa enää. Toivottavasti meni perille.
Ja me kun jo puhuttiin psykoterapian alottamisesta. "Joskus on otettava yks askel taaksepäin, että voi ottaa kaks eteenpäin." Helvetti, mä olen siinä samassa tilanteessa missä olin viime talvena. Ainut on, etten lääkkeitä saa enää niin helposti (äiti piilottanut kotoota kaikki, nyt mun pitää raahautua apteekkiin saatana.) ja että SAAN APUA, KÄYN SAATANA kerran viikossa hoitajalle juttelemassa ja toisen kerran siellä helvetin ryhmässä. Että joo.
Mä en oo kunnossa. Helvetti. Mä tartten enempi apua. Kuinka paljon pitää kärsiä tai itseään vahingoittaa, ennen kun mitään enempiä apuja saa? VITTU, HAISTAKAA PASKA.

PPS. joo, tänään on huono päivä.