Todella kiva väitellä siitä, kumman viillot on pahempia ja mitä/millaisia ne 'pahat viillot' edes on.

Tunnen itseni niin säälittäväksi.

Muistan aina kuinka osastolla silloin se hoitaja käski mun näyttää viiltoni. 'Jaa tuollaisia, kauanko olet itseäsi naarmuttanut?' Olisi tehnyt mieli motata sitä.

Tekisi mieli viiltää. Ihan vain siksi, että saisin näyttää ihmisille, että pystyn johonkin. Että tosiaan saisin jotain aikaiseksi.

Tuntuu, että olen menossa sinne osastolle vain viemään paikan niiltä, jotka sitä apua tarvitsevat.

Enhän minä enää edes ole mitenkään ongelmainen.

Niin sanotut 'viiltoni' ovat vain jotain vitun sähellysroskaa ('mutta kun sulla on niitä niin paljon' juu-u, se tosiaan tekee niistä ei-säälittäviä ja pahoja, paskat.) ja en enää oksentelekaan. Lääkkeitäkin syön vain annostuksen mukaan jos sitäkään.

Mitä helvettiä mä siellä edes teen?

Enhän mä edes tartte mitään hoitoa. Mä olen vain tämmönen saatanan säälittävä ruikuttaja vittu.

Mä en vaan voi tälle mitään. Antakaa ihmiset anteeksi, mä olen paska ihminen. Ja tiedän sen. Todellakin.

Vituttaa ja ahdistaa. Mä päästelen suustani taas mitä sattuu ja loukkaan ihmisiä puheillani. Anteeksi.

Ja tätäkin meinasin jatkaa. Meinasin jatkaa loukkaavia puheitani, mut nyt suljen suuni ja painun koiran kanssa ulos.