Itken vielä silmät päästäni. Tästä elämästä ei tule mitään.

Selaan Galleriaa. Haluan valokuvaamaan! Haluan poistaa ahdistukseni siihen, että saisin ottaa kauniita kuvia kauniista ihmisistä. Pyysin J:tä, jos hän tulisi meille. Hän ehdotti, että mentäisiin mieluummin kaupungille. Kysyin äidiltä, josko pääsisin kirjastoon. Ei käy. Ei käy, koska en ollut koulussa! Vittu reilua. Vittu kiva.

'Pidän tyttäreni niin kauan kotona neljän seinän sisällä, kunnes hän voi paremmin.' Täällä siis istun koneellani ja odotan sitä, että jostain suunnasta tulisi joku yhtäkkinen ihme ja voisin paremmin ja saisin lähteä kuvaamaan kavereideni kanssa.

No, onneksi mulla on sentään kannettavani. Onneksi sitä ei multa olla viemässä. Tätä ilman en pärjää. Mulla ei ole mitään muuta reittiä ulkomaailmaan. Kännykkä on, mutta saldoa ei.
Great. Juuri näin.

Kysyin sitten vielä, josko J pääsisi meille. Ei käy. Koska äitirakas lähtee töihin. Vittu mitä paskaa. Näin juuri vittu näin juuri.

Mä sitten keksin omat viihdykkeeni täällä yksin. Yhtenä uutena kivana juttuna voisin mainita imppaamisen. Tänään en löytänyt mitään muuta kuin maalipurkkeja, puhdistusainepurkkeja, äidin avaamattoman masennuslääkepaketin ja monta kolmiolääkepakettia, jotka olen jo aika päiviä sitten tyhjentänyt.

Mulla ei ole pokkaa mennä juomaan mitään puhdistusaineita, mutta imppaamista kun on aikaisemminkin tullut harrastettua joskus satunnaisesti.

Tänään harrastin kuitenkin itsetuhosta suurinta harrastusmuotoa; syömistä. AHmin! Ahmin, ahmin, ahmin!

- 2 daniota
- suklaapatukka
- 355g pizza JOO-O, koko pizza aivan yksin! (en muista tuota grammamäärää ihan tarkalleen, jotain sinnepäin)
- runebergin torttu
- jäätelö

Muistaakseni söin jotain muutakin, mutten muista mitä.

Ahdistaa. Niin helvetisti.

Olen koko päivän vain itkenyt. Itkenyt, itkenyt, itkenyt.

Huokaan syvään.

Haluan valokuvata. Perkele!