Harvinaisen vittumaista. Suututin äidin.
Kyllä, pelkään jääväni luokalleni, mutta silti koulu ei jaksaisi vähempää kiinnostaa.
Tai no kiinnostaa, mut koulu on vaan niin vitun ahdistava paikka.
Jeejee. Taas joku romaani, copy + paste suoraan eräältä foorumilta. Jee. Laiskottaa.
Viime viikko oli todella ahdistava ja sekava. En edes muista mitä
kaikkea sillä viikolla tapahtui ja mitä kaikkea päässä liikkui. Tuntuu
inhottavalta.
Koko viikon ajattelin vain, että tuo yksi
viikko on jaksettava. Pakko, pakko, pakko! Ja niin, nyt on jo
maanantai. Ihmeen hyvin selvisin.
Kerroin äidilleni tuosta, hän kauhistui, että onhan se tuon viikonkin jälkeen jaksettava ja että enhän tee itselleni mitään.
Perjantaina
puhuin äitini kanssa ja hän sanoi, että olisi voinut viedä minut
päivystykseen lauantaina. En halunnut. Kyllä minä pärjään.
Kieltäydyin
"avusta", ja silti sanon, että ottaa päähän kun ärsyttää nuo ihmiset
polilla, kuinka kamala olo täytyy olla, että saa tehokkaampaa hoitoa.
Äitini
oli soittanut lääkärilleni perjantaina 17. pvä ja lääkäri oli vain
sanonut, ettei näe tarpeelliseksi ottaa toista lääkitystä tai lisätä
nykyistä. Eihän se edes tiedä, kuinka paha olla minulla on, jos
hoitajani ei sille tarkemmin kerro ja jos äitiäni ei uskota?
Pitääkö
minun todella näyttää niille, kuinka helvetin paha olla minulla on,
sillä tavalla mikä on pyörinyt minun päässä jo kauan?
Lauantaina ajattelen, että kyllä mä tähän maanantaihin selviän, vaikka väkisin. Tänään kun oli sinne polille aika.
Keskusteltiin niistä yöllisistä ahdistuskohtauksista ja psykoterapiasta.
Ja niin. "Onhan se hyvä kun on välitavoitteita. Ellet sä sitten jotain suunnitellut?"
Voi kyllä. Lauantaina minun ja ystäväni piti vetää päät täyteen kaikkea mahdollista.
Harmikseni
ystäväni nähtävästi joutui sinne osastolle, koska oli vedellyt jo
keskiviikkona niitä diapameja, joita meidän piti lauantaina napsia.
Kyllä.
Äiti tulee huutamaan kuinka minä vain istun koneella ja lintsaan koulusta. En jaksa tehdä läksyjä.
Vituttaa niin helvetisti. "Sun pitäisi ottaa se hoito vastaan!"
Miten
minä muuten sitä hoitoa vastaan otan, kun a) syön lääkkeeni //tosin
siitäkin äiti valittaa, että liian myöhään illalla b) käyn
keskustelemassa nykyään kaksi kertaa viikossa tuolla nuorten
psykiatrisella polilla.
"Sun täytyy miettiä niitä asioita päässäsiki" Voi helvetti, ihan niin kuin en jo miettisi.
En minä muuta teekkään kun mietin asioita päässäni.
Ja
taas huutoa siitä, kuinka minun todistukseni pitäisi olla parempi.
(Kahdeksannen luokan päättötodistuksen ka 8,7. //8lk:n jouluna ka 8,9
ja lukuaineiden 9,1. Tiedän valmiiksi olevani niin vitun surkea, että
pakko sitä tulla erikseen toitottamaan!)
Ja etten tee
läksyjä. Ennenkään niitä tehnyt. Mutta kyllä minä kokeisiin luen. Luen
oikeasti! Yritän täysillä! Enempään en tällähetkellä pysty!
Jotenkin
kuvittelen, että kyllä minä vielä parempaan pystyn, enhän minä edes
yritä nyt. Mutta sitten kun oikeasti YRITÄN ja tajuan, etten pystykkään
parempaan... Pudotus korkealta ja kovaa.
Matikka minulla on ollut
kymppi todistuksessa. Nyt on ollut kaksi testiä: 9- ja 9½ ja koe 10-.
Että joo. Olen ainakin vittu yrittänyt! Yrittänyt, yrittänyt,
yrittänyt.
Biologian kokeesta 9+, mutta se oli koko vuoden vaikein
biologian koe ja se menee yleensä kaikilla päin persettä. Parempaan en
olisi pystynyt!
Englannin kokeesta sain 8-. Joo, mutta mä OLEN SURKEA englannissa.
ps. T:n kanssa kuntosalille viideks. en jaksa.
haluaisin ottaa lääkkeitä.
mikä estää?
huomenna olis sossun valokuvaustuokio, mut mitä väliä? onko se mulle niin tärkeä ja rakas, et sen takia säästyisin purkamatta ahdistuksiani?
huomenna on myöskin se helvetin mt-ryhmä. se on niin vittumaista. en tiedä miks helvetissä sinnekin suostuin menemään.
niin ja piano. justhan oli tiistai, justhan mä istuin mummin autossa kello 19.33 ja huokaan helpotuksesta kun ei viikkoon tarvitsi mennä sinne.
vittuvittuvittu
maanantai, 27. lokakuu 2008
Kommentit