Kirjoittaminen on taas jotenkin jäänyt. En tiedä, en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa.
Eilen olin psykan ja lääkärin luona äidin kanssa. Sain uudet lääkkeet ja lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi lähetteen osastolle, jos lääkkeet eivät auta ja menen vain huonompaan suuntaan, niin sitten osastolle.
Toisaalta haluaisin osastolle ja toisaalta en.
Se saattaisi auttaa joo, mutta kun.. Sitten joutuisin olemaan siellä niin kauan. Ties mitä porukat sitten koulussa sanoisivat. Enkä mä halua sellaista. Ja onhan mulla koulussa P. Se sanoi mulle tykkäävänsä jostain Sarasta, joka asuu toisella paikkakunnalla. Toisaalta se kuulosti siltä, kuinka se olisi halunnut saada mut vain mustasukkaiseksi... Mutta en sitten tiedä. Miksi se sitten flirttaa mulle, jos kerta tykkää toisesta? Miksi haluaa mun huomiotani, kun sillä on jo kaikkien ällöttävien pissojen huomio?

Eilen olin V:n kanssa kaupungilla. Käytiin Hulluilla Päivillä ja tulikin osteltua yli viidenkympin edestä kaikkea. OneWaystä mustaharmaaruudullinen huppari miesten osastolta, punainen t-paita lasten ostastolta (en oo ostanut vaatteita lasten osastolta moneen vuoteen), The Clashin levy London Calling ja kolme pokkaria.

J:n kanssa vähän ollut erimielisyyksiä. Tai.. Mä suutuin sille. Sanoin, että nyt pistetään välit poikki.
Toisaalta, haluaisin pitää hänet lähellä, hän on tärkeä ystävä, mutta toisaalta haluan ottaa etäisyyttä.
Pelkään pilaavani ongelmillani hänen elämänsä. Huomaan, kuinka hän menee vain kokoajan vain huonompaan ja huonompaan.
Mä olen pari kertaa joutunut oksentamaan J:n luona. On ollut ihan pakko. Mä en ole voinut sille mitään.
Ja nyt J:lle on kehittymässä hyvää vauhtia anoreksia (jossei jo ole kehittynyt). Hän painaa 48kg ja aina selittää, kuinka hänen ei pitäisi syödä ja kuinka hän haluaisi painaa 42kg. Tommoinen saa mut tuntemaan itseni niin kamalan paskaksi. Mä painan paljon enemmän. Ja lihon vain kokoajan. En uskaltanut mennä vaa'alle, koska pelkään sen näyttävän enemmän kuin eilen. Eilen vaaka näytti jo niin ison luvun, ettei mitään rajaa.
Huomaan myös lihomiseni vaatteistani. Reidet paisuu ja paksuntuu. Hyvä, että farkut mahtuu jalkaan. Mutta nuokin farkut ovat alkaneet vetää mulle ällöttävät läskijenkkakahvat tuohon sivuun.
Mun pitäisi ehdottomasti saada tota painoa pois, mutten älyä, miksen saa otettua itseäni niskasta kiinni.
Aloitin eilen karkkilakon. Saan vitosen, kunhan olen koko viikon.

Sain äidiltä sen kympin, jonka hän lupasi mulle siitä toisesta viikosta... Vaikken ollutkaan koko viikkoa karkkilakossa. Viimeisenä karkkilakon päivänä menin ottamaan neljä palaa suklaata äidin levystä (voi iiik, neljä palaa -.-) ja huusin ja kiukuttelin äidille niin kauan, että sain suklaata. Vaikka kuinka äiti aluksi kielsi ja vetosin ehdottomasti tähän mun ainaiseen lihomisen valitteluun ja karkkilakkoon. Mutta sitten äitikin heltui.
Mässytin suklaan tyytyväisenä. Sen syötyäni en ollut edes tajunnut, että olin jotain suuhuni pistänyt. Mutta sitten, oli pakko mennä oksentamaan. Toi tunne, että kun olin ahminut 66g suklaata parissa minuutissa, enkä edes tunne, että olisin syönyt mitään, on ihan hirveä.

Tänään olen syönyt neljä leipää (240kcal), jossa päällä Oltermanni-voita (se on hyvää x_x'', siitä jotain 160kcal?) ja kaksi siivua kinkkua jokaisen leivän päällä (8siivua, yhdessä 8kcal eli 64kcal). Kuka on possu, kuka? Yhteensä jo nyt, kello kaksitoista, 464kcal. Ja kun tätä rataa jatkan, olen syönyt jälleen 3000kcal iltaan mennessä. (Kylläjoo, yksi päivä söin kolmen tuhannen kalorin edestä. Oksensin tosin sen jälkeen. Mutta ei se mitään auttanut. Silti lihoin.)

Voihan. Ei tästä elämästä näytä tulevan mitään.
Pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni, eikä vain puhua, kuinka pitäisi syödä vähemmän ja että voi kauhea olen syönyt paljon jne.
Inhottaa. Ihrapossu.