Istun sängyn päällä selkä suorana uusi liivi päällä. Vedän vatsaa sisään ja pelkään jatkuvasti liivin ratkeavan jostain kohtiin. Häpeällistä, mutta totta. En uskalla hengittää, en uskalla liikkua. Tää liivi on vähän kuin korsetti, mutta siinä on edessä vain napit. Napit, jotka on sitä H&M:n laatua ja voivat ratketa hetkenä minä hyvänsä. Tässä liivissä on kuitenkin hyvä olla, ryhti on kerrankin hyvä ja kerrankin maha näyttää pienemmältä. En muista koska viimeksi mahani olisi näyttänyt näin "pieneltä" kuin tässä liivissä nyt.
Ehkä tää tsemppaa mua laihduttamaan.

Söin mummini tekemään nakkisoppaa. Se oli kuvottavan pahaa (anna anteeksi, mummoseni.), ja silti söin sitä. Ehkä mummin mieliksi, ehkä syömistä syömisen vuoksi?

J on varmaan jo bussissa menossa kaupungille, mun pitäisi olla myös menossa. Ja mitä mä teen, istun koneella. Jotenkin yllättävää. J sanoi, että mun pitäisi ruinata mummiltani rahat mansikoihin. Kysyin, että paljonko ne maksaa. "Jotain 5e varmaankin. Ehkä vähemmänkin." Se kuvittelee, että MINÄ ostan MEILLE mansikoita, joita en edes halua syödä?!
Olis tehny mieli posauttaa sille, että saatana mulla on rahaa huimat 0e ja mun sitten pitäisi hänelle jotain helvetin mansikoita rueta ostelemaan. Ei tuu kauppoja, ei todellakaan.

Juttelin M:n kanssa. Jotenkin tuntuu, että en osaa olla sen kanssa enää luontevasti. Tai etten ainakaan mesessä osaa puhua sille yhtään mitään. Jotenkin kokoajan sössötän jotain omaa, mikä ei sitä kiinnosta. Ainakin siltä musta tuntuu. Että jatkuvasti sanon jotain tyhmää, itekkään en aina tiedä mitä mä selitän ja kaikkea.
Ja yhtäkkiä mä vaan purskahdin itkuun sen kanssa jutellessa. En tiedä mistä sekin sitten johtu. En tiedä, liittykö se pätkääkään M:n vai mihin. Noloa.

Kohta J soittaa mulle, että hän on siellä jokirannassa jo odottelemassa mua ja kyselee, että missä mä olen. "Öh, kotona. Koneella. Dataamassa."
No perkele, se jotenkin kuvittelee, että mun porukoilla olis jatkuvasti varaa kustantaa mun menojani.

Tulipas taas harvinaisen turha kirjoitus.
Ehkä mä nyt menen. Pitäis vaan keksiä, miten mä sinne jokirantaan J:n kanssa pääsisin. Bussilla en taatusti mene, ei sen puoliin ole edes rahaa. Mummi istuu tuolla alhaalla nyrpeenä, että tuskin siltä sitä kyytiä heruu ja äidistä en tiedä koska se mahtaa töistä tulla. Heeelvetin hyvin menee.